Kesäkelit löytyivät Lapista

Vuoden tauon jälkeen kalastuskomppania kokoontui Lapin reissuun jälleen 22. heinäkuuta. Reissussa oli tuttu porukka ja kohdekin oli valikoitunut ajoissa, kun päätimme lähteä kopterikyydillä 2015 vuodelta tutulle joelle. Paikka oli vain aiempaa alempana. Ajankohta oli oikein sopiva, sillä sateet olivat loppuneet edeltävällä viikolla ja aurinkoa oli luvassa koko viikoksi ennusteiden mukaan. Se tietysti tuntui tässä vaiheessa reissua hyvältä, mutta totuus oli toinen. Vaihteleva pilvinen/sateinen keli saattaa kuitenkin olla kalasaannin kannalta parempi.

Sunnuntaina 23. päivä pakkasimme tavaramme kopterin kyytiin ja lähdimme kohti itää. Leiripaikka löytyi pienen kumpareen kupeesta ja nuotio-/lepopaikan pystytimme kumpareen päälle siinä toivossa, että sääskiä olisi hieman vähemmän tuulenvireen pitäessä pikkulinnut loitolla. Torniosta olimme ostaneet tutut reissueväät matkaan ja tämän vuoden herkkulisänä saimme hirvenlihaa eri muodoissa muutaman palan kulinaristisia elämyksiä varten. Se olikin jackpot, jos vertaa aiempiin vuosiin. Lisäksi savustuspönttö takasi maukkaat kalaruuat.

Aurinko lämmitti todella kuumeisesti heti tullessamme ja joelle suuntasimme leirin valmistumisen ja ruokailun jälkeen. Muutamia pintakäyntejä näkyi leirin kohdalla ja kalastus aloitettiin pintaperhoilla. Se alkoikin oikein makiasti, sillä ensimmäinen tärppi tuli muutamien heittojen jälkeen ja kala oli oikein pirteä n. 40 cm taimen. Harvemmin ensimmäisenä on taimenta päässyt väsyttelemään. Kauaa ei mennyt seuraavaankaan tärppiin, kun samankokoinen harjus tempoi siiman päässä. Ajankohta oli ilmeisesti osunut sillä kertaa juuri kalojen syöntihetkeen ja päivänkorento-pintaperho toimi silloin hyvin (kerman värinen parachute adams). Muillakin pintaperho toi tulosta ja harjuksia tuli muutamia. Reissun suurin kala osui tähän ensimmäiseen tuokioon, kun samaisen päivyrin sain tarjoiltua oman rannan puolella pintoneelle harjukselle. Pulskassa kunnossa ollut harjus ei luovuttanut taistelua helpolla ja luulin jo hetken siiman päässä olevan maagisen viiskymppisen kalan. Mittaus ja punnitus antoi tulokseksi kuitenkin "vain" 45 cm ja 900 g. Onneksi otimme ensimmäisistä kaloista ruokakalat suolaan, sillä iltakalastus ei enää tuottanut mainittavaa menestystä. Pintakäyntejä ei näkynyt ja kaloja ei tarttunut muihinkaan ottipeleihin. Vesi oli vielä alkuviikosta raikkaan viileää ja sitä virtasi oman rannan puolella syvästi, joten kahluu ei onnistunut kovin pitkälle.

Aamuherätys (joka aamu) oli siinä 8 aikaan auringon lämmittäessä teltan sietämättömäksi. Tämä tietysti tuntui muutamina aamuina jäsenissä yön venyessä pikkutunneille. Kalastusta koitettiin aamutoimien jälkeen leirin tietämiltä heikoin tuloksin. Iltapäivän puolella päätimme lähteä tutustumaan alavirtaan, jossa vuolas koski virtasi ja sen niska oli tiedustelujen mukaan hyvä isojen kalojen paikka. Niskalta emme kuitenkaan saaneet mitään kontaktia kaloihin. Takaisin tullessa huomasimme suvannossa siikojen tuikkivan isona parvena. Pieniä pintaperhoja uitimme tovin, kunnes muutamien tärppien jälkeen Harri onnistui yhden tartuttamaan. Irtosihan sekin sitten vielä, mutta ei olisi ollut vaikeuksia sovittaa sitä savupönttöön, sillä mikään rekordikala se ei ollut. Itsellä samasta paikasta tarttui ainoastaan vaaksanmittainen tammukka perhoon. Onneksi Juho oli jäänyt pyytämään leirivirtaa ja samoihin kellonaikoihin kuin ensimmäisenä päivänä kalat olivat aktivoineet pintaperhoihin. Tarina kalan otista väsyttelyineen oli myös mieleenpainuva. Sitä kuunneltiin iltatulilla moneen kertaan ja joka kerta värikkäämpänä. Munat eivät menneet pataan kellään, kun jokainen taisi vielä mittakalat saada leirin tuntumasta tai hieman ylempää. Päiväruokana valmistimme erittäin maistuvan pihviaterian, joka jäi jokaiselle varmasti tästä reissusta mieleen.

Seuraavina päivinä hämmenystä aiheutti päiväruokailuhetken muuttuminen, sillä tuttu kellonaika ei toiminutkaan enää, vaan kalat olivat passiivisia ja pintakäynnit puuttuivat kokonaan. Ensimmäiset uppoperhoilla tulleet kalat tulivatkin vasta loppuviikosta, kun aloimme vaihtaa taktiikkaa. Montaa kalaa niilläkään ei tullut ja syvät montut tuntuivat todella hiljaisilta. Pientä muutosta saantihommiin tuli, kun pilviä alkoi keskiviikkona hieman kerääntyä taivaalle. Veden lämpötila ke aamuna oli "jo" n. 15 astetta. Siihen asti aurinko oli lämmittänyt monta päivää vettä ja vesi laski hurjaa vauhtia viikon aikana. Toiseksi kaloja alkoi tulla enimmäkseen vuolaampivirtaisista paikoista, edelleen myös pintaperhoilla (ruskea Nalle Puh, Goddard Caddis, ja kerman värinen Adams). Lukuunottamatta yhtä päivää söimme herkullisia kala-aterioita. Sinäkin päivänä saimme aamulla pari kalaa, mutta päästimme ne takaisin siinä uskossa, että myöhemmin tulee lisää ruokakaloja - noh ei tullut. Toisekseen ilman Juhon itselleen tutuksi tekemää kiveä olisimme parina päivänä jääneet ilman savukaloja. Hannu piti myös ruokahuollosta huolen Nalle Puh:n tartuttamillaan harjuksilla. Samana päivänä, kun itse pehersin kalan rantautuksen tuoksinassa sivuperhon oman peukaloon. Kala otti perinteiseen pheasent tailiin alavirtaan roikotettuna. Sivutapsissa ollut vihreä pupa (joita kalojen syönnösnäytteistä löytyi useasti, kuten mustia nymphejä) taas tarttui allekirjoittaneen peukaloon hyvin tehokkaasti. Onneksi se lähti pienellä nykäisyllä irti ja jäi vain kirpaiseva muisto. :/

Torstaina iltapäivällä tuli kauan toivottu helpotus paahteeseen, kun etelässä paiskonut sadekuuro ylsi leirin kohdille 20 minuutiksi. Se myös aktivoi kalat selkeästi ja muutamia 38-43 cm harjuksia kävi haavissa pyörähtämässä. Leiripaikan yläpuolelta taimenet ottivat myös streameriin (musta leech). Kalojen koko ei vaan tällä jokialueella häikäissyt ja kaikki saadut taimenet olivat samaa kokoluokkaa n. 40 tai hieman yli. Suurimmat taimenet olivat 42 cm.

Perjantaina olikin aika aloittaa aamu-uinnilla tutut leirin purkamiset ja tavaroiden pakkaamiset. Vesi oli jo tässä vaiheessa niin lämmintä, että siellä kelpasi uiskennella aivan rauhassa. Toista se oli vielä tiistaina, jolloin kävimme ensimmäisellä pikauinnilla. Oli melkein kuin avantoon olisi kastautunut. Kopterikyyti tuli sovittuun aikaan ja kuulimme, että samanlaista tarinaa jokikalastajilla oli ollut tänä vuonna. Järviltä oli kuulemma tullut paremmin kalaa, mutta pääasiassa pienikaliiberisia kaloja. Pääsimme hyvissä ajoin liikkeelle Kilpisjärveltä etelää kohti, kun lento Kemistä Hki-Vantaalle oli vielä samana iltana.

Leiripaikka

45 & 900

Normi tammukka (42)

Tammukan väsyttelyä...

ja mittailua...

ja kuva muistoksi

Juho omalla kivellään

French nymphing tuotti tasan yhden harjuksen... ?

Viimeinen harjus vapauteen

Savustuspönttö jatkossa aina mukaan

Uintipooli

Ryhmä

Karkkilan kirjot

Sunnuntaina 2. päivä lyhyt iltavisiitti Harrin ja Jukkiksen kanssa Karkkilaan keskustan pätkälle kirjolohen ongintaan. Montuissa oli paljon ottihaluista kalaa ja tarpeeksi syvälle, kun larvat, liitsit ja muut pinkit wormit upotti, niin jokainen sai useita pieniä "kisakaloja" väsytellä. Itsellä ylös asti nousi kaksi puolikiloista kirreä ja pari pääsi väsyttelyn tuoksinassa irti. Johtuneeko siitä, että Kamasanin koukut oikenevat tarpeettoman helposti, kun hieman pohjasta kivistä nykäisee irti... :(

Lisäksi joesta löytyi pieniä harjuksia ja pari taimenta, joten oli erittäin tapahtumarikas iltatuokio ja hyvää treeniä.

Kairokosken kuohut

Tämä tulee vähän myöhässä, mutta laitetaan muistiin tapahtumat. Eli 16.6. kausi avattu Kairokoskella aamutuimaan. Vettä oli koskessa juuri sopivasti monttujen larvasteluun ja sessiot aloitin kosken ylimmistä kuohuista. Samaisesta montusta tarttuikin kauden avauskala ruskeaan larvaan. Toinen hieman vauraampi yksilö nappasi larvan vielä sillan yläpuolelta, mutta sai vietyä erävoiton alavirtaan suuntautuneen pakomatkan muodossa. Sillan alapuolelta ei mitään kontaktia löytynytkään, mutta kaikkea tuli yritettyä.

Iltasessio menikin sitten sadetta pidellessä ja lopulta nopeasti ongittua nivalla vanhat tutut kirjomontut streamerillä. Ei mitään kontaktia kaloista. Virtaama oli illalla aivan liian suuri koskesta onkimiseen.

Juhannuskalassa kauden avaus

Kauden avaus viivästyi allekirjoittaneellakin varsin myöhään. Lähdettiin viettään juhannusta Parkanoon näinpä oli hyvä mahdollisuus käydä kalassa Viinikanjoella. Juhannuspäivän aamu osoittautui varsin hyväksi ajankohdaksi. Ruskean väriset nymphit, pupat ja larvat antoi taimenta Kairokosken sillan alapuoliselta osalta. Pari n. 50 cm taimenta ja muutama pienempikin mahtui joukkoon. Alla lyhyt videon pätkä aamun tuokiosta. Illalla satoi vettä ja vesi oli noussut reilusti. Ainoa kalahavainto oli Lehtiskosken niskalta, jossa kala kävi kerran näyttäytymässä. Ei kuitenkaan hyväksynyt perhoa.

Kesän -17 reissuun valmistautumista

Tervetuloa kalakesä -17. Ei koskaan ennen ole näin pitkälle kesään mennyt, ettei ole ehtinyt kautta aloittaa. Laitetaan nyt tännekin kuitenkin tervehdys tälle vuotta. Kalaan en ole vielä ehtinyt, mutta Pohjoisen reissu alkaa häämöttää päiväunissa. Reissun valmistautumisriitteihin kuuluu tietty sitoa pari uutta perhoa. Reilun kuukauden päästä ollaankin jo kirkkaiden vesien äärellä. Elk hair caddis valikoitua ensimmäiseksi sidokseksi. Aika isoon koukkuun koitin mallista sitoa, jotta olisi edes hieman ollut helpompi pitkästä, pitkästä aikaa lankaa pyörittää. Taustalle en mallia viitsinyt laittaa, koska omasta ei aivan identtistä tullut. :)

Viinikanjoki vol 3

Parkanossa jälleen lomaa viettämässä ja elokuun 1. ilta pääsin piipahtaan joella. Keli oli alkuun aurinkoinen ja lämpötila n. 20 tietämillä. Vesi oli ilman kanssa samoissa lukemissa ja vielä sitä riitti, eikä helteet olleet sulkeneet patoluukkuja ylävirrassa. Aloittelin kalastuksen seitsemän jälkeen Kairokoskelta niskan alueelta. Heti ensimmäisestä "kuusenalus" montusta tuli ensimmäinen pieni taimenen poikanen kirkkaan vihreällä pupalla. Muuten sillan yläpuolelta en saanut ahvenen lisäksi edes tärppejä ko. perhoon. Sillan alapuolelta sain monttuja kalastella aina alimmalle montulle asti, josta tuli toinen vastaava vaaksan mittainen taimen. Perho vaihtui tämän jälkeen Pheasent tail nymphiin ja uusi kierros sillan alapuolen monttuja ilman suurempia tapahtumia.

Tämä jälkeen olin suunnitellut käyväni Haapasessa tarkistamassa niskan ja kosken yläosan montut, joissa tietojen mukaan kirjolohia olisi ollut parkissa. Vesisade alkoi juuri sillä hetkellä, kun olin kävellyt niskalle saakka ja kahluutakki oli tietysti autossa. Ei auttanut kuin palata ja laiskuuksissani ajattelin saman tein kalastella sillan yläpuolen uudelleen, kun kellokin lähenteli jo parasta syöntiaikaa. Pari tujumpaa tärppiä tuli nymphiin, mutta eivät tarttuneet kunnolla tai sitten vastaisku oli myöhässä. Illan viimeinen taimenen pentu otti nymphiin ennen klo kymmentä. Hyvältä vaikuttaa luontaisen lisääntymisen kannalta, kun läpi kosken pieniä taimenia näytti löytyvän. Sadekin loppui parahiksi, kun pääsin sillan alapuolisia monttuja larvastamaan.

Nymphin jälkeen koitin vielä uudehkoa kultarunkoista ahvenjäljitelmää, mutta ei toiminut sekään koskessa isommille pilkkutakeille. Ilta alkoi jo hämärtää ja päätin katsastaa kosken loppuliu'un, josko sieltä löytyisi iltasyöntisiä kaloja. Pari tuikkia näkyikin heti, kun pääsin paikalle, mutta siiman päässä oli alkuun samainen ahvenstreameri, jota alkuun myös kokeilin ilman tulosta. Vaihdoin tilalle oliivin pupan. Kohta aivan omien jalkojen juuressa kosken alla alkoi kirjolohi ruokailla pinnasta jotain tiheään tahtiin ja aloin syöttää hetken tilannetta katseltuani pupaa pinnassa virran mukana valuen. Toisella yrittämällä samainen kirjo nappasi pupan ja väsyttely käyntiin. Työvoitto sanoisin, kun pakkailin tämän jälkeen kampsut ja lähdin pois. 49 cm kirjolohi taisi olla edellisten erien satoa, sillä evät oli vielä sen verran puutteelliset