Juhannuksena pinturikausi on näillä nurkilla yleensä alkanu ja päättynyt melko nopeasti. Eilen pääsin nauttimaan ehkä kesän parhaista kirjolohen pintaperhosteluista.
Kairokoski tuli koluttua iltasella ensin, mutta lukuunottamatta Peltin yhtä tärppiä, hiljaista oli. Samoin hiljaiselta näytti myös Haapasen niska kalojen osalta. Pinnassa ötökkää riitti.
Lehtisen niska oli myös hyönteiselämää täynnä. Ensimmäinen tuikki näkyikin jo kaukaa. Pinturirasioita hetken tuijotettuamme, siiman päähän päätyi lopulta jatkoperä päivyri, joka toimi. Ensin koitin kyllä kaikenmaailman Nalleja ja caddiksia, mutta kun Pelti oli tartuttanut jo kaksi kirjolohta jatkoperällä, päädyin tietysti samaan perhoon.
Kolmas kirjolohi Peltillä tuli jo ylös asti, komean esityksen päätteeksi. Muistaakseni 53 cm (tai jotain sinne päin) täyttä ruutia ja lähes ehjä pyrstö pitivät sellaisen mekastuksen, että morjesta päivää. Kaveri hurjasteli pari sellasta spurttia, että pohjasiimojakin melkein pääsi hyödyntämään.
Oma kala tuli tismalleen saman kiven edestä eikä hävinnyt show numerossaan paljoa isoveljelleen. 45 cm kirbeli kävi mm. vastarannalla (kuvassa olevan kallion päällä) ja mekasti pinnassa enemmän kuin riittävästi. Pientä jännitystä lisäsi myös se, että spurtit suuntautuivat alavirtaan päin, ja koskeen sitä en halunnut päästää. Lopulta kala solahti nätisti haaviin. Siihen loppuikin tapahtumat, mutta olipa hauskaa.
Neiden on my mind.
