Karkkila

Vantaanjoesta ja Karkkilasta arvoin voittajaks jälkimmäisen, joten kamat kasaan ja kohti Karkkilaa, tarkemmin sanoen Pitkälänkoskea (vaikkei se oikein mikään koski ole matalalla vedellä ainakaan). Metsästäjänleike lounaaksi paikallisella ABC:llä ja lupa mukaan. Sit piti arpoa miten sinne joelle pääseekään, onneks gps:ssä on hyvä kartta :)

Pitkälänkoski oli melko iso pettymys itelle siihen nähden mitä olin kuvitellut sen olevan. Vettä virtasi hiljakseen todella matalassa ja kivikkoisessa uomassa. Vähän virtaavammat kohdat olivat n. 10 m pitkiä ryöpsähdyksiä, joiden jälkeen jatkui taas mitäänsanomaton lipuva virta. Vesi tosin oli melko kirkasta, josta plussat paikalle.

Päivän kohokohta osu heti reissun alkuun. Aurinko paisto sopivasti alavirrasta ja perhon näki todella helposti, niin joku harjus tai pieni kirre kävi pari kertaa pyörähtämässä perhon (uuden kuulapupan) perässä, mutta ei halunnu sit loppujen lopuksi sitä ottaa. Siihen ne tapahtumat jäiki tältä reissulta ja voipi olla, että oli ensimmäinen ja viimenen kerta ku Pitkälänkoskella kävin. Samaan lupaan kuuluvat pari muutaki paikkaa pitää ehkä joskus käydä tarkistaa, mutta joen mataluus ja olematon virtaus ei sytyttänyt yhtään. Kaloja siellä näköjään oli, vaikka kalastus keskitty keskelle päivää, joten iltasella vois olla paremmat saumat siiman päähän jotain saadaki. Näin tällä kertaa...