lauantai 15. maaliskuuta 2008

Premiär

Niin siinä sitten kävi, että kauden avaus tapahtui tänään. Parin viime viikon aikana on tuolta Österdalälveniltä kantautunut sellaisia huhuja hirmu kirjolohista, että piti oikein itse lähteä katsomaan. Taisinkin jo aikaisemmin kirjoittaa noista kassikarkulaisista tuolla Siljajärvellä. Kalapaikka jonne tänään suunnistin sijaitsee Borlängen ja Leksandin puolivälissä. Paikan nimi on Gagnef. Siellä on Siljasta laskevan joen ensimmäinen pato, jonka yläpuolella ottipaikat sijaitseee. Syvä ja leveä uoma plus hidas virtaus kertoo hyvin paikasta. Viikolla sain vinkin muilta paikalla käyneiltä, että kannattaa ottaa kahdenkäden välineet matkaan. Sen verran vauraitakin yksilöitä oli kuulemma seassa liikkunut, että oli meinannut vavat lähteä äijiltä käsistä. No minähän otin neuvosta väärtin ja virittelin LPXe 14" valmiiksi S2/S4 ampupäällä ja suuntasin joelle. Ensimmäinen haaste oli tietenkin löytää luvanmyyjä ja tämän jälkeen vielä oikea paikka. No pikku mutkien jälkeen pääsin joen rantaan ja laitoin kamppeet valmiiksi. Kello taisi tässä vaiheessa olla 12.45.


Ensimmäiseksi perhoksi valitsin vaalealla rungolla ja siivellä + sinisellä häkilällä varustetun coneheadputken. Kolmas heitto ja ensimmäinen kala kiinni. 1,4 kg värähti puntariin kun kalaa punnitsin. Melkoinen startti kaudelle. Tämän jälkeen menikin varmaan sellainen tunti ilman ihmeempiä tapahtumia. Muutaman perhon ja perukkeen vaihdon (fast sinkistä tavalliseen perukkeeseen) huomasin että aivan rannassa hieman minun yläpuolella kävi kala pinnassa. Ajattelin lähteä jallittamaan sitä. Ensin kokeilin tavallista mustaa streameriä ilman tulosta. Tästä hermostuneena vaihdoin siiman päähän oranssin Busy Manin (PPK 4/2006) - toinen heitto ja vähän alle kiloinen kirre haavissa. Tämän jälkeen heittelin kyseisellä perholla jonkin aikaa ilman erikoisempaa tulosta ja lopulta kyseinen perho jäi johonkin pohjakiveen kiinni. No ei auttanut muuta kuin ottaa kahvitauko ja miettiä taktiikkaa. Päätin laittaa seuraavaksi conheadillä varustetun putken, jossa oli hopea runko ja oranssi-keltainen siipi + keltainen häkilä. Samalla kun olin laskeutumassa vesirajaan heittoja varten, kävi kirre mulauttamassa aivan minun edessäni. Ei muuta kuin perhoa äkkiä perään hieman paikan yläpuolelle. Kala saman tien kiinni ja irti. No ei muuta kuin uusi heitto samaan paikkaan. Tyhjää tällä kertaa. Kolmas heitto hieman pidemmälle, ja taas kala kiinni. Pienen taistelun jälkeen 2 kg kirre haaviin.


Kala pussiin ja uutta yritystä. Pari kalan karkuutusta välittömästi tämän jälkeen. Lyhyt hiljainen hetki, jonka jälkeen taas vapa värähti ja alle kiloinen kirre potki pian rantakivillä. Tähän olikin sitten hyvä lopettaa. Reilu kolmen tunnin reissu ja neljä kirreä. Ihan jees! Vertailun vuoksi voi mainita että vastarannalla virppaukot veteli varmasti yli 20 kalaa sinä aikana kun minä paikalla olin. Kalaa näytti tulevan vähän joka puolella. Kalastajia oli jonkin verran eikä kenenkään tarvinnut lähteä tyhjin käsin kotiin.