Hulvaton viikonloppu takana. Pe-la-su kalassa ja välillä kerkes käydä vielä perhomessujen tunnelmaa haistelemassa. Perjantaina Pirkanmaan tourin avausetappi oli Viinikanjoki. Pete oliki ottanut varaslähdön ja käynyt jo aamupäivästä perhoja uittamassa, kun itse pääsin vasta n. kuuden pintaan joelle. Aamupäivä oli kuulemma mennyt hiljaisissa merkeissä ilman tapahtumia. Iltasyöntikään hyvältä alkuun vaikuttanu, mutta juuri ennen pois lähtöä, melkein sillä kuuluisalla viimeisellä heitolla läski kirjolohi rimpuili Peten ahvenstreamerin koukussa. Talviterässä ilmeisesti väsystystaidot, kun karkuun komian kalan päästi. Saunan lämmitykseen seuraavaksi, ku uusia tärppejä ei seuraavilla heitoilla tullut.
Uusi aamu ja parempi päivä. Lauantaina käytiin sitten perhomessujen tunnelmaa aistimassa ja uusia välineitä haalimassa. Isoimmat ostoskassit autokunnasta taisi olla allekirjoittaneella pois lähtiessä, vaikka mitään kovin suurta en tällä kertaa löytänyt mukaan minäkään. Pete taisi olla enemmän fiiliksissä kuuluisien perhonheittogurujen näytöksistä, kun välineiden ädläyksestä.
Uutta kelaahan täyty päästä testaamaan itse teossa, joten auton nokka messujen ja ruokatankkauksen jälkeen Itä-Parkanon maisemiin Aureeseen. Pieni metsän keskellä virtaava joki on pienten järvien välisistä pätkistä muodostuva mielenkiintoinen taimenpaikka. Lupaa ostaessa kuultiin, että vesi on laskemaan päin ja saumat taimeniin hyvät. Tämä tietysti nosti pykälällä toiveita kalantulosta. Paikan koluaminen aloitettiin kolmeen mieheen koskipätkän niskalta, missä oli maukkaita kiven takusia asentopaikoiksi. Herkullisesta paikasta huolimatta ei elämää. Vuolaampi koski sivuutettiin suosiolla ja aloitettiin kosken loppuliu'un pommittaminen.
Loppuliu'ussa kalastamista kyllä riitti ja siinä tovi taisikin mennä ennen ensimmäistä tärppiä. Valkonen streameri toimii, tosin siinä vaiheessa ei osannut sanoa oliko tärpin aiheuttaja hauen retale vai taimen. Seuraava tärppi olikin rajumpi ja sain väsytellä minuutin luokkaa komiaa kalaa, joka kävi alkuun pinnan tuntumassa riehumassa ja päätti sitten murjottaa hetken pohjan tuntumassa ja sitten lähteä ylävirtaan päin, jonka jälkeen valkonen liitsi pomppas silmille. Fy faaan! Ei mennyt montaa minuuttia, niin kauden avauskala oli rannalla, puikkari hauki otti jalkojen juuresta veden pinnan päälle kaatuneen risupuskan alta ja tuli samalla vedolla rannalle. Noh, joka vuosi, kun avauskalana on ollut hauki, niin on tietänyt hyvää meininkiä kesälle :) Hjyvä meininki jatku jo samaisena iltana, kun tasan 50 cm taimen pötkötti haavissa. Valkoinen liitsi punasella iskupisteellä toimi ottiperhona. Lauantai-illan tanssit taimenten kanssa loppu itsellä siihen. Pete sai kuitenkin vielä maagisella valkoisella streamerillä todella laihan taimenen samaisesta kosken loppuliu'usta. Peten taimenen ottiaika taisi olla kellon tarkasti sama kuin pe-illan kirjolohella.
Kun viikonloppu näin mukavasti mennyt hienon harrastuksen parissa, niin mitä sitä vielä lopettaakaan. Sunnuntaina tuli lähdettyä Aureeseen uudestaan, kun lupaaki oli vielä klo 17 asti jäljellä. Nyt ukkoja oli kaksi, mutta vapoja neljä. Tehtiin kunnon Erä-lehti henkinen vapa-/kelatesti komeron nurkasta löytyneillä vavoilla ja uusilla/vanhoilla keloilla. Testituokion aikana pari nättiä kalaakin saatiin väsytellä, jotka molemmat vaikuttivat melko pirteiltä ja hyväkuntoisilta ajankohtaan nähden. Niin se viikonloppu menee yhdessä hujauksessa, kun on kunnon actioniä.
Mukavata oli ja seuraavaa reissua odotellessa.
