maanantai 4. elokuuta 2014

Lapin taikaa

Taas on vuoden perhokalastusreissusta selvitty ja kamojen huolto on meneillään. Reissu oli mahtava ja porukka loistavaa. Matkaan lähdettiin 27.7 illalla Oulusta ja takaisin lähtöpaikalla oltiin 2.8 iltapäivällä. Tänä vuonna reissussa oli pientä twistiä edellisiin nähden, sillä lensimme erämaahan vesitasolla. Lento oli viime hetken muutos suunnitelmiin, sillä olimme kuulleet tarinoita kelluvista lohista hyvinkin pohjoisessa asti korkeiksi nousseiden vesien lämpötilojen takia.


Maisemat oli kohteessa huikeat ja vedet kalaisat. Kaloja tuli tasaiseen joka ukolle reilusti ja harrien keskikoko oli hyvä. Suurin harjus oli 49 cm, joten harmillisesti tälläkin kertaa maaginen raja jäi ylittämättä. Kaloja tuli kuitenkin siihen malliin kaikille, että viidenkympin rajan ylittyminen ei jäänyt kaivelemaan. Suurin Harri iski kuulapäiseen pupaan nimikaimansa onkeen, jolla rekordit meni samalla uusiksi. 

Tämän vuoden helleaalto oli yltänyt myös aivan pohjoiseen, joten veden lämpötila oli sielläkin noussut edellisen viikon aikana korkeahkoksi. Tämä teki kaloista alkuun hieman veteliä ja isoimpia, joita sai kauemmin väsytellä, joutui myös jonkun aikaa elvyttämään.




Taimenia tuli tällä reissulla myös muutama. Suurin ylösasti saatu pilkkutakkinen oli 49 cm. Pari vähän pienempää n. 40 cm tai hieman alle tuli myös. Pienet tummat kuulanymphit ja -pupat toimi tällä kertaa taimenille, kuten myös harjuksille. Olipa siiman päässä teutaroinut puheiden perusteella myös yksi isomus, jonka selkä oli ollut pikimusta ja niin paksu että sitä tarinaa kuunneltiin monena iltana. Tätä taimenen voitoksi käytyä väsytystaistelua ei ollut muut todistamassa, vaan oli luottaminen "Jussin" puheisiin kalan iskusta ja syöksyistä. Isomus oli iskenyt pieneen tinseliin, jolla myös lukuisat nelkyt ja yli -harjukset sama mies koukutti.



Suurin "tammukka" ja iloinen "saamamies"

Kelit reissuviikolla vaihtelivat suuresti. Saapumispäivänä oli vielä suhteellisen miellyttävä 20 asteen mieto päivälämpötila, mutta viikon kuluessa keli jäähtyi paljon ja pilvistyi. Sadekuuroja tuli lähes joka päivä. Sateiden ansiosta myös veden lämpötila jäähtyi viikon kuluessa, joka saattoi auttaa hyvään kalantuloon. Harrit olivat myös huomattavasti pirteämpiä viileämmässä vedessä ja lähtivät koukun irrottamisen jälkeen vesi pärskien takaisin monttuunsa. Viikon kuluessa tuuli yltyi puhaltamaan etelän suunnasta melko navakasti, tehden välillä perhon heittämisestä hankalaa ja kalamiesten oloista vilpoisia. Vaatteita sai olla päällä kaikki ne, mitä rinkasta löytyi. Kalojen paras syöntiaika oli monena iltana ennen puoltayötä ja vähän jälkeen, jolloin tuuli oli myös hieman tyyntynyt. Tällöin kaloja tuli lähes katkotta. Pinturikalastusta ei päästy tänä vuonna tuulen takia harjoittamaan, eikä kalat myöskään juurikaan pintoneet, lukuun ottamatta yksittäisiä tuikkeja.





Päivämarssin uuvuttama

Vesistön ylitys


Peloton "Finskaminken" 

Maisemat eivät kyllä enää paljon näistä parane. Patterit latautuivat 110%:iin, kun näitä maisemia iltasella ihaili. Viimeisenä iltana keli selkeytyi ja auringon laskusta tunturin taakse pääsi nauttimaan.