Vuotuinen kalastusreissu Lapin uskomattomille apajille on taas tältä vuodelta takana päin, samalla kokoonpanolla kuin edellisvuonna. Reissu ajankohta oli siis normaalia pari viikkoa aikaisemmin, sillä nokkelina poikina olimme ajatelleet helteiden vaikutuksen olevan tähän aikaan vähäisempi ja vedet viileämmät sekä virtaus normaalimpi. Noh, ei mennyt aivan putkeen tämä johtoajatus, mutta ei voi valittaakaan. Reissun aikana ilma oli kuin morsian ja rusketusrajat taatut, vaikkei helteistä voi mainitakaan tämän kesän osalta edelleenkään. Eikä vesikään, ehkä aivan alkuviikkoa lukuunottamatta, ollut liian korkealla ja sen lämpötilahan oli hyvinkin optimaalinen, 12-14 'C.
Uutuutena päästiin maistamaan kopterikyydin ihanuutta ja siitähän ei taideta enää luopua. Sen verran kaikki taisi ihastua, että takaisin vanhaan ei ole paluuta. Uusi tavaroiden muistilista täytyy tehdä patikointireissulistan kaveriksi, kun kopterilla saa mukaan muutaman ekstra suffelin, mitä patikoiden ei tulisi mieleenkään ottaa reppuun. Lento lähti siis 13. päivä klo 13 Kilpisjärveltä ja leiri oli pystytetty kokonaisuudessaan jo ennen kolmea. Koko ilta heti aikaa koukuttaa kalaa...
Kesän rantamuoti 2015
Vaikka aikaa oli, niin ensimmäisen päivän saalis jäi melko laihaksi, miltei voidaan sanoa munat pataan joka naama. Mitään mainitsemisen arvoista kalaa ei tullut, edes yksittäistä. Painotus oli ilta- ja alkuyön kalastuksessa, jolloin tapahtumia ei tullut tutuista kalaisan näköisistä paikoista aiempien vuosien ottiperhoilla eikä kyllä millään muillakaan perhoilla. Iltanuotiolla makkaranpaistoon ryhtyessä oli mietteliästä porukkaa. Makkara maistui sentään makialta. Ensimmäinen päivä ei sentään kuvastanut koko reissua.
Uusi päivä ja pitkälle nukutut unet takasivat edellispäivän murheiden unohtuneen. Tarkoitus oli lähteä leirikoskea ylemmäs tustustumaan jokeen. Kosken niska olikin herkullisen oloinen paikka, josta kylläkään ei reissulla tainnut tulla yhtäkään kalaa ylös. Vain tärppejä. Päiväkalastus sentään tuotti illaksi ensimmäisen ruokakalat, kun hitaammin virtaavista paikoista löytyi ottihaluisia kaloja ja reissun ensimmäiset maininnan arvoiset kalat: 45cm harjus ja 49cm (~1,5kg) siika. Leiripaikan valinnassa osuimme jackpotiin, kun aiemmat vierailijat olivat jättäneet paikalle paistinpannun leikkuulautoineen. Nämä kalat siis pääsivät pannulle voin kaveriksi.
Iltasuunnitelma oli aamusta alkaen ollut patikointi ylempänä muutaman kilometrin päässä olevalle toiselle joelle. Suunnitelmassa pitäydyttiin ja lähdettiin iltakävelylle kohti auringonlaskua. Perille päästyä maisemat oli huikeat, mutta muuta ei tältä reissulta juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Vesipulloon uutta raikasta tunturipuron vettä ja miltei samoilla liike-energioilla voiman suunta takaisin etelään ja leiriä kohti.
Yömyöhäiseen venynyt kävelylenkki venytti myös unet pitkälle seuraavaan keskipäivään. Kalastus alkoi siis hyvinkin myöhään tänä päivänä. Jokea oli tarkoitus vaeltaa ylävirtaan pikku hiljaa kalastellen. Päiväruoka otettiin reppuun mukaan. Edellispäivän hotspotti-paikalle jämähdettiin taas vähän pidemmäksi aikaa. Pari kalaa siitä taisi taas tulla. Ylävirtaan oli kuitenkin tarkoitus jatkaa ja lähdimme jokea seuraamaan orjallisesti. Tässä tuli tehtyä pieni ketunlenkki pitkin kanervikkoa ja suota, kun joki kävi tekemässä turhan mutkan, jossa ei juuri kalastettavia paikkoja ollut. Ketunlenkillä toinen kahluukenkä myös kiitti kilometreistä ja huopapohja repsahti puoleenkenkään irti. Kiitin takaisin muutamilla ärräpäillä. Poijjaat jatkoi matkaa ylävirtaan ja minä repaleisella kengällä takaisin kohti leiriä. Onneksi on jesari. Kenkä sai uuden ilmeen, mutta toimi loppureissun vallan mainiosti. Ylävirrassa oli tapahtumia tullut jokaiselle, mutta leirikoskesta ei edelleenkään mainittavaa kalaa.
Siimat hieman sekaisin, mutta kala tuli haaviin asti (ja kela vaihtui tämän jälkeen)
Parien turhien yövaelluksien ja -kalastuksien jälkeen keskityttiin päiväkalastukseen ja oikeisiin paikkoihin. Paikkojen suhteen voidaan oikeastaan puhua yhdestä ainoasta paikasta, josta kiittäminen on ylävirrassa leiriä pitänyttä Etelä-Karjalan -porukkaa. Heiltä saadun kullanarvoisen neuvon avulla löytyi reitti kalaisalle särkälle. Tätä kohtaa joesta oli kyllä kalastettu joen toiselta puolen, mutta täysin turhaan. Kalaa alkoi tulla vasta, kun pääsimme itse särkältä pyytämään. Ensimmäisenä Hannu ja Harri pääsivät korkkaamaan montun ja tuloksena taisi olla kymmenkunta hienoa siikaa (suurimmat 50-52cm) ja puolen tusinaa harjusta.
Samaa paikkaa tulikin loppureissu pyydettyä enemmän ja vähemmän. Hienoja kaloja sieltä löytyi joka pyyntikerralla ja omalle kohdalle osui yksi erittäin hieno. Iltapäiväkalastusvuoron alkaessa ensimmäisen heiton tipahdettua veteen ja muutama lyhyt siiman strippaus ja pam. Kalassa virtaa riitti, vaikkei se alussa miltään isomukselta vaikuttanutkaan. Kun kala ei suostunut nousemaan pintaan millään ja jaksoi junnata pohjan tuntumassa, lyhyellä siimalla tosin, alkoi hieman jännittää voisiko se olla vihdoin monta vuotta kaivattu yli "viiskymppinen"! Pheasent tail, nro 12 koukkuun sidottuna ja kuulapäällä toimi ottiperhona kauan jahdatulle ensimmäiselle yli 50 cm:lle. Pituus 52 cm ja paino n. 1,2 kg (punnitus tapahtui lähes sertifioidulla ja tarkastetulla vaa'alla ;) ). Olipa hieno fiilis tämän jälkeen.
Ennätysharjus
Siikoja tuli edelleen tästä montusta tasaiseen ja ne olivatkin reissun kohokohtia monelle. Tosin näitä jaloja kaloja oli ilmeisen vaikea tartuttaa kunnolla ja tämä kävi erään pinnan päälle melko lailla. Kävi siinä jorpakossa jo perhovavat uimassa, kun ties kuinka mones siika oli pudonnut tovin väsyttelyn jälkeen. Onneksi tuli niitä sentään kasa ylöskin ja vavat säilyi alkuperäisellä omistajalla. :)
Siika taisi viedä erävoiton
Taimenista yksikään ei ylittänyt uutta alamittaa, mutta olivat ne silti pippurisia taistelijoita siiman päässä. Jokainen taisi yhden n. 40-45 cm taimenen saada, joten hieno tilasto sekin. Siikoja tuli mahdoton määrä ja harjusten lukumäärä aikaisempiin vuosiin nähden olematon, mutta keskikoko parempi. Perhoista toimivat isot pintaperhot, vaikkei pintakäyntejä juuri vielä näkynyt (lukuunottamatta siikoja, jotka tulivat pienillä pintaperhoilla). Toisaalta pienet ruskeat nymfit kuulapäällä toimivat niinkuin ennenkin niin siioille kuin harjuksille. Taimenet tuli fifty-fifty pinta- ja uppoperhoilla.
Loppuun vielä pakkomaininta kaikkien iltapalojen kunkusta: letut vadelmakiisselillä erämaassa pikku nälkään. Ei voi paremmaksi pistää Danonet eikä muut. Kiitos!
"Hieno joki!"
