Tämä jälkeen olin suunnitellut käyväni Haapasessa tarkistamassa niskan ja kosken yläosan montut, joissa tietojen mukaan kirjolohia olisi ollut parkissa. Vesisade alkoi juuri sillä hetkellä, kun olin kävellyt niskalle saakka ja kahluutakki oli tietysti autossa. Ei auttanut kuin palata ja laiskuuksissani ajattelin saman tein kalastella sillan yläpuolen uudelleen, kun kellokin lähenteli jo parasta syöntiaikaa. Pari tujumpaa tärppiä tuli nymphiin, mutta eivät tarttuneet kunnolla tai sitten vastaisku oli myöhässä. Illan viimeinen taimenen pentu otti nymphiin ennen klo kymmentä. Hyvältä vaikuttaa luontaisen lisääntymisen kannalta, kun läpi kosken pieniä taimenia näytti löytyvän. Sadekin loppui parahiksi, kun pääsin sillan alapuolisia monttuja larvastamaan.
Nymphin jälkeen koitin vielä uudehkoa kultarunkoista ahvenjäljitelmää, mutta ei toiminut sekään koskessa isommille pilkkutakeille. Ilta alkoi jo hämärtää ja päätin katsastaa kosken loppuliu'un, josko sieltä löytyisi iltasyöntisiä kaloja. Pari tuikkia näkyikin heti, kun pääsin paikalle, mutta siiman päässä oli alkuun samainen ahvenstreameri, jota alkuun myös kokeilin ilman tulosta. Vaihdoin tilalle oliivin pupan. Kohta aivan omien jalkojen juuressa kosken alla alkoi kirjolohi ruokailla pinnasta jotain tiheään tahtiin ja aloin syöttää hetken tilannetta katseltuani pupaa pinnassa virran mukana valuen. Toisella yrittämällä samainen kirjo nappasi pupan ja väsyttely käyntiin. Työvoitto sanoisin, kun pakkailin tämän jälkeen kampsut ja lähdin pois. 49 cm kirjolohi taisi olla edellisten erien satoa, sillä evät oli vielä sen verran puutteelliset
