12.7. - 19.7.
Niin se viikko vierähtää todella nopeasti. Takaisin kotona taas, mutta onneksi vuodessa on vain 52 viikkoa ja ensi vuoden reissu on alustavasti varattu.
Maanantaina kurvailtiin kolmeen pekkaan kohti pohjosta ja Neideniä. Illalla välineiden desinfioinnit ja luvat taskussa kohti jokea ja perhokalastusaluetta. Pyytöhommat lähtikin maukkaasti liikkelle, kun muutamassa tunnissa Pete ja Simo oli koukuttanu titit rannalle. Siitä oli seuraavana aamuna hyvä jatkaa. Tokaspa norjalainen, kun yhden maissa jo lähdettiin nukkumaan, että "så tidigit"?
Muutamien tuntien levon jälkeen perhokalastusalueelle ja Väyläkosteella, jossa tulikin ensimmäinen tärppi Mustaan Aaltoon, mutta perskule, kun pidin liian löysällä, niin irtihän se pääsi. Tiistai aamuna ei perkuupöydälle ollut käyttöä.
Seuraava ilta oli ehkä ensimmäistäkin makiampi. Ennen puolta yötä Simon pyytöön tärähti komea lohijalka, 4,6 kg. Puolen yön jälkeen tulikin hiljaisempi hetki, kun kellään ringin porukasta ei purrut ja oltiin jo kypsiä lähtemään nukkuun. Onneksi poijaat houkutteli vielä yhden, sen viimeisen laskun tekemään. Silloinhan se tulee, kun sitä vähiten odottaa. Toppakiven reunasta iski komea titti, 2,8 kg. Tähän oli omalta osalta hyvä lopettaa yön pyytämiset.
Keskiviikkona nukuttiin pitkälle päivään, joten edellinen lupa oli jo loppunut. Illalla uudestaan pyytämään ja tietysti perhokalastusalueelle. Pyydöt aloitettiin taas alempaa pk-aluetta. Allekirjoittanut ja Pete aloitettiin Väyläkosteelta ja Simo Venerannasta. Väyläkoste tuntui hiljaiselta, vaikka titit aina välillä kävivätkin hyppimässä poolissa. Venerannassa oli samoin ollut kohtuu hiljaista. Myöhemmin illalla tuli Väyläkosteelta muutamia tärppejä, mutta varovaisia tukistuksia tiukempia iskuja ei osunut. Taas välillä nukkumaan ja aamulla takaisin. Aamulla tosin tehtiin lyhyt mutka Mutkakoskelle, josta parin heiton jälkeen lähdettiin taas pk-alueelle. Vesi oli turhan korkealla ylempänä jokea perhonheittoa ajatellen. Olipa hyvä, että lähdettiin pk-alueelle, koska siellä tuntui perhot kelpaavan lohille. Green Buttiin nousikin komia lohijalka ja pienen täpinöinnin jälkeen hymy oli herkässä. 4,7 kg ja 83 cm, jejeee. Ennen luvan päättymistä Simo kävi ronkkimassa katiskoja ja titin kanssahan se sieltä takaisin tuli.
Torstaina oli lohenpyynnissä välipäivän vuoro ja ravun pyyntiä Jäämerellä. Harmillisesti vesi oli merellä aivan sekaisin pienempien jokien tulvavesistä ja ravuista ollut tietoakaan. Pari kampelaa ja useampi simppu tuli saaliiksi. Lisäksi toisen veijarin siimat oli melko sotkussa, mutta onneksi uudet siimat löyty Näätämön marketista.
Loppuviikko meni omalta ja Peten kohdalta heittoharjoittelun merkeissä, mutta onneksi matkassa oli pyyntimieskin. Reissun suurin lohijalka tuli viimeisellä luvalla ja tietysti pk-alueelta. Oma heittovuoro päättyi ja huikkasin pojille, että nyt nousee jalkaluokan kalaa ja reilusti. Eihän siinä kauaa mennyt, kun Simo väsytteli 4,9 kg jalan lastenaltaasta. Ko. kala tuli samalla perholla, jolla sama pelimies oli koukuttanut siltamontusta oikean lohen. Olihan se täpinöissään sen jälkeen, vaikka karkuun pääsikin. Täytyy myöntää, että niin olin kyllä itseki. Kädet tärisi jo valmiiksi, kun siltamontun heittovuoro osui omalle kohdalle. Ei vaan ollut oikeaa lohiperhoa mun rasiassa.
Sunnuntaina simppujen ja kampeloiden ärsyttämät pyyntimiehet kävi vielä koittamassa kuningasrapujen pyyntiä. Tällä kertaa hyvällä menestyksellä. Vesi oli huomattavasti selkeämpää ja matalammalla. Kolme kappaletta kuningasrapuja nousi ennenkuin rankkasade lopetti pyyntihommat. Maanantai meni taas matkatessa takaisin kotiin päin haikein mielin. Uudestaan sinne on päästävä.
