Terveiset Dalilta

Taisin tuossa jo viime viikonloppuna suunnitellakin Älvkarlebyhyn lähtöä meritaimen mielessä. No suunnitelmat täyttyi klo 05.30 launtainaamuna kun kello herätti. Kamppeet kasaan ja kahvit termariin eikä muuta kuin menoksi.

Saavuin paikanpäälle siinä kahdeksan jälkeen. Aika paljon porukkaa juuri silloin kasaili vermeitään parkkipaikalla, minä mukaan lukien. Oli virveli- ja perhomiestä. Porukka hajaantui kuitenkin koko kalastettavan osan laajuudelle joten mitään suurempaa ruuhkaa ei Fla:lla ollut. Joen virtaus oli aamusta kohtalainen. Ei mitään älytöntä mutta jonkin verran kuitenkin.

Aloittelin siinä yhdeksän maissa ensimmäisen laskun. Päätin laittaa ensimmäisenä edellis viikonloppuna tekemäni putken vihreällä coneheadillä varustettuna. Puoli laskua ehdin tekeen ja ensimmäinen taimen jo villisti hyppi siiman päässä. Taimen otti viitisen hirmua loikkaa heti kärkeen, jonka jälkeen se alkoi rauhoittua. Sain sen sitten aika rauhassa kelailla rannan tuntumaan ja siitä jonkin ajan päästä kiville. Oli sitten kala pentele tempassut kolmihaara koukun sen verran syvälle kituksiin, että ilman vahingoittamatta ei koukkua saanut pois. No päätin ottaa pannukalan (48cm & 1,1kg) itselleni, jotta vaimokin tulisi paremmalle tuulelle kotiin mennessä.


"Nätti Itämeren elävä"

Pistin kalan pakettiin ja aloin hörppimään kahvia. Muitakin kalastajia paikalla oli ja meni. Toiset viihtyi vähän pidempään kun taas toiset teki vain yhden laskun ja jatkoivat seuraavalle paikalle.

Tein ensimmäiset pari laskua LPXe:llä (luokka 9) ja Guiden Hover Inter 10-11 siimalla (12m). Heitto ei tuntunut kulkevan sitten laisinkaan. Lopetin toisen laskun parhaiden paikkojen koluamisen jälkeen ja päätin vaihtaa Grey Linen (Luokka 10) vavan johon laitoin saman siiman. Palaset oikeastaan vain loksahti paikoilleen. Siima latasi loopia juuri oikealla voimakkuudella. Virtaus oli muuten tuossa aamusta varmasti 250 m3/s luokkaa ja veden lämpötila 10 astetta. Puolen päivän aikoihin vesi lähti laskuun ja virtauskin taisi laskea sinne 170 m3/s. Juuri veden laskun aikoihin sain toisen taimenen loppustrippauksen yhteydessä. Pieni (40cm) mutta todella nätti taimen pääsi jatkamaan uintiretkeään.

Koko päivän muutama tumma kala kokoluokassa 5+ kg näytteli komeita hyppyjään rannan tuntumassa. Olin juuri tekemässä laskua, kun yksi näistä hypyistä tapahtui. Oli päästä kakkonen housuun allekirjoittaneella, kun kyseinen sukellusvene läsäytti 5m päässä. Muuten päivä ei enää mitään ihmeempiä tarjoillut. Muutama muukin heppu sai pienehköjä taimenia mutta mitään isompia en nähnyt. Vastarannallakin aina silloin tällöin kala näytti tempovan vavan toisessa päässä. Neljän aikoihin päätin lopettaa ja lähteä ajelemaan kotia kohti.

Seurailin päivän aikana hieman muiden kalamiesten tekniikkaa. yhteenvetona voisi sanoa, että ne jotka sai perhon lentämään joen puoleen väliin saivat myös kalaa. Perhon uitossa näytti olevan yhtä monta eri tyyliä kuin oli kalastajaakin.

Mukava reissu jälleen kerran. Ilma oli hyvä lähes koko päivän. Hieman isompaa kalaa olisi saanut olla liikenteessä mutta hyvä näin.

Syksyä pukkaa

Niin se vaan alkaa tämäkin kesä taas kääntyä kohti syksyä. Muutaman reissun vielä ehtis varmasti tehdä ajatellen meritaimenia jotka nousee Älvkarlebyhyn. Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä käymään joella. Tuli tuossa sitastua pari karvasutia ajatellen juuri ensi viikon reissua. Alla kuva ja resepti:


Perä: Ohut hopea wire
Hela: neonvihreä silkki
Pyrstö: kirkas vihreä kettu
Runko: riikinkukko
Kierre: hopea wire
Kurkkuhäkilä: ruskea kukko

Kuulemma kyseinen perho on toiminut syksyisin. Pitääpä kokeilla.

Talven aikana tuleekin sitten tapahtumaan hieman muutoksia. Tarkoituksena olisi muuttaa joulukuussa takaisin Pohjois-Pohjanmaalle. Saapa nähdä mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan ajatellen kalastusreissuja.

Hieman puhetta on ollut, jos ottaisimme tähän kyseiseen blogiin mukaan myös metsästykseen liittyvät jutut. Asia jäänee nähtäväksi tulevaisuudessa.

Välinehankintoja

Tampereella pyörähtäessä tuli hankittua syksyn alennusmyynneistä ens kaudelle vähän uusia juttuja. Uus kela lähti siimojen kera matkaan ja tällä kertaa muovikelat sai jäädä hyllyyn ja tuli hankittua laadukkaampi Danielssonin FW kela. Muistissa edelleen viimesin reissu Kipinään, jossa entinen muovikela sanoi sopimuksen irti - puolet puolasta tipahti joen pohjaan. Siimoista matkaan lähti 5 ja 7 luokan Loopin Multit.

Pikareissu

Tuli käväistyä Hedströmmerillä pikareissu lauantaina ennen keihäsfinaalin alkua. Sää oli hieman liiankin hyvä (+23 ja aurinko paistoi täydeltä terältä). Vettä joessa oli runsaasti, jopa liikaa. Yhdestä varjokohdasta sain kuitenkin kolme tärppiä. Valitettavasti tällä kertaa ei taimen tarttunut matkaan. Ehdin oleen joella sellaset kolmisen tuntia, jonka jälkeen piti tosiaan lähteä katsomaan keihäsfinaalia. Perhoista tuli uitettua streamereitä muddlerilla ja ilman. Ruskeaan muddleriin tuli muuten nuo tapahtumatkin.

Eipä pettänyt Viinikanjoki tai tarkemmin ei pettänyt Kairokoski tälläkään kertaa pyytäjää. Ilta yhdeksän jälkeen kosken kuohujen seasta tärähti valkoseen liitsiin nätti, tuorehko istaritaimen. Hyvässä kunnossa luuli kala olevansa, ku pakoon päätti ylävirtaan lähtee... Kauaa se ei sitte sen jälkeen jaksanutkaan vääntää vastaan, vaan antautu haaviin melko nopeesti. Mitat oli komeet 49 cm ja n. 1,5 kg.

49 cm.

Kuusamo

Heinä- elokuun vaihteessa käytiin legendaarisella Kuusingilla pari päivää nauttimassa raikkaasta ilmasta. Taimenista ei saatu havaintoja, lukuunottamatta Kanavan niskalla komeaa hyppyä esittänyttä paanajärveläistä.
Harreja pyydettiin myös, mutta olivat alamittaisia varmaan kaikki. Toki pinturilla oli mukava pyytää sellaisia "kolmenkympin" tienoilla olevia, joita tulikin melkoisesti.

pyyntiin valmistautumista

Ensimmäinen ilta aloitettiin Kiukaankorvalta, josta saatiin eniten harbeleita, mutta osittain se johtui varmasti siitä, että sen jälkeen keskityttiin enemmän the taimenen pyyntiin. Loppu ilta ja alku yö päätettiin Vihtamutkalla, jossa Simon pulssi nousi muutaman pykälän, luultavasti reilumman harjuksen ravistellessa putkiperhoa. Tämän jälkeen raksatyömaan lautapoika lähti mökille nukkumaan ja paiskimaan hommia seuraavana päivänä. Minä ja Simo jäätiin yöpymään jokivarteen.

Kiukaankorva

Seuraavana päivänä, hyvin nukutun yön jälkeen, lähdettiin Lohipyörteelle pyytämään. Paikalla olikin runsaasti porukkaa, mutta sateen yllättäessä porukka harveni reilusti ja tällöin sai pyytää melko rauhassa. Ei kummempia tapahtumia, vaikka paikka oli mitä otollisin taimenen pysähdyspaikka.

Lohipyörteellä

Illaksi suunniteltiin taas harrin pyyntiä. Suunnattiin siis Putkoseen, jonka piti olla hyvä paikka sen suhteen. Ilma alkoi olla jo melko ruma, vettä tihrutti tasaseen ja celciuksiakaan enää kovin montaa kymmentä ollut. Pakko laittaa ilman piikkiin se, ettei Putkosesta harreja montaa löytynyt. Nekin mitkä kävivät ylhäällä olivat tolkuttoman pieniä. Telttamajoituskaan ei eräilijöitä tässä vaiheessa enää ihan hirveesti kiinnostanut. Onneksi hätämajoitus oli tiedossa...


Laitanpa tähän samaan vielä eilisestä Kipinän visiitistä. Käväsin vilkaseen josko vesi olis laskenu kalastettavalle korkeudelle. Olihan tuota vielä reilusti, mutta kalastaan pysty hyvinki. Tapahtumat jäi harvaksi, yhden 35 cm harrin sain pintapupalla, joten ei aivan mp reissukaan.

Kuvallista raporttia Viinikanjoelta:

Vapa taipuu...

ottipaikkaa taustalla...

ja haavissa on...

1300 g

Osuu ne kalat joskus munki perhoon...


1000 g


Illan viimenen (c&r) kirjo

Seuraavan aamun rankkasade anto hyvän syyn jatkaa unia, joten eikun tuumasta toimeen... Puoleltapäivin päätettiin kuitenkin vielä kävästä joella. Sade jatku edelleen, joten kameran jätin suosiolla kotiin, harmi sikäli koska saatiin molemmat erittäin hyvä kuntoiset kirret, joista ei kuvallisia todisteita nyt ole. Perhoista pelitti jälleen tutut simppu muddleri ja valkonen liitsi.
Kirjolohien lisäks 2 haukea, 2 lahnaa, useita ahvenia sekä särkiä kävi pyydyksiin. Pikku havaintona koskipaikoista ei saatu havaintoja isommista kaloista ollenkaan. Kaikki kalat tuli niva osuudelta tai kosken loppuliu´usta.

Neiden 16.-24.7.-08

16.7 aamulla seittemän aikoihin startattiin auto Maaritin kanssa Raahesta kohti Oulua. Aikomus oli ajella ensin Ouluun ja siitä sitten jatkaa matkaa Simon autolla eteenpäin. Näinhän siinä sitten tapahtuikin, että puoli yhdeksältä auton vaihdon jälkeen käännettiin auton nokka kohti Finnmarkia. Rovaniemellä tehtiin ruokaostokset ja Sodankylässä pistettiin hieman pizzaa naamariin. Puoli seittemän aikaan illalla oltiinkin sitten jo perillä Neidenissä. Kalavermeiden desifioinnin ja luvan oston jälkeen paineltiin mökille ja purettiin auto. Yhdeksän aikoihin päästiin sitten jo pelipaikoille. Löydettiin perhokalastusalueelta sellainen paikka kuin Hansenin monttu. Siellä olikin jo kolme miestä ennen meitä, joten ei muuta kuin jonon jatkoksi. Meikäläinen pääsi ensimmäisenä pyytämään enkä oikeastaan kerinnyt kunnolla aloittamaan kun jo ensimmäinen titti oli siiman päässä. Valitettavasti siinä kalassa ei ollut minun nimeä vaan se pääsi karkuun rantakiviltä. Kalastettiin yöllä kahteen asti jonka jälkeen painuttiin pehkuihin.

17.7 päivä nousi aurinkoisena ja mekin siinä kymmenen aikaan. Aamu puurojen jälkeen lähdettiin taas joelle kalaan. Perhoalueen alapäässä oli niin paljon porukkaa että päätettiin mennä taas samaiselle montulle missä yöllä oltiin. Muutama tärppi oli laiha lohtu montulta. Simo onnistui juuri ennen luvan loppumista tartuttamaan titin valkoiselta kalliolta. Pääsi muuten sekin karkuun ranta kiviltä. Niin helpolla Simo ei kuitenkaan luovuttanut vaan kokeili vielä uudestaan, kun muutama minuutti oli kerran aikaa. Toinen tai kolmas heitto samaan paikkaan olikin onnistunut ja rannalle nousi melkein sukkana 1,5 kg titti. Siihen olikin hyvä lopettaa reissun eka lupa.

Kommarin nettiyhteys näyttää tökkivän joten parempi kirjoitella lyhyesti.
Torstai ilta jatkui siitä mikä päivällä oli ollut meininki. Eli ei mitään ihmeempiä tapahtumia.

18/7 aamu oli aurinkoinen. Ennen puolta päivää alkoi tulla vettä ja minä onnistuin siinä kohtaa narrata 2 tittiä siiman päähän. Molempien ollessa 1,5 kg. Simo onnistui illalla tartumaan kosken kuohuista titin joka sitten kuitenkin pääsi karkuun rantautuksen yhteydessä.

19/7 herättiin aamulla hieman aikaisemmin ja lähdettiin jälleen montulle. Minä sain montun alapuolisesta virrasta titin yhdeksän aikaan. Sen kummallisempia tapahtumia ei sitten ollutkaan. Iltaa tässä vietellään ja ladataan akkuja jos sitten aamulla lähtisin kokeilemaan könkään yläpuolisia alueita.

20/7 herättiin jo kukon laulun aikaan ja otettiin suunnaksi Pikkukoski. Aamupäivä siinä kalastettiin koskea ristiin rastiin auringon paisteessa ja helteessä (+26 astetta). Tapahtumia ei kummoisemmin ollut. Simolla kävi vissiin joku lohensukuinen kala pomperossa mutta ilmeisesti refleksit oli hieman liian nopeat.


Pikkukosken niskaa...

Illaksi ostettiin lupa pk-alueelle jossa sitten ilta kalastettiin. Hansenin montulla minulla kävi kala pyörähtämässä pomperoon mutta salamaakin nopeampi refleksi sai vain aikaan sen että vedin perhon pois lohnakkeen suusta. Illan päätteeksi Simo onnistui ärsyttämään 1,5kg titin ottamaan putkeen.

21/7 päivä valkeni sateisena. Minä kuitenkin ajattelin suunnata poolille Simon vielä vedellessä sikeitä. Päätös olikin hyvä. Kolmannella heitolla hansenin montusta iski titti perhoon joka kuitenkin ravisteli itsensä irti.. Kun muita tapahtumia ei tullut ajattelin lähteä venesatamaan. Siellä alkoikin sitten tapahtua. Toinen lasku ja parin kilon titti kiinni, joka kuitenkin irtosi rannan tuntumassa. Kolmas lasku ja tärppi. Neljäs lasku ja sain euro titin rannalla siihen olikin hyvä lopetella aamun sessio. Simolla ei mitään mainittavia tapahtumia ollut.

Venerannassa Simo vispaa...

Illalla mentiin taas venesatamaan. Ensimmäisellä laskulla siima kiristyi tavalliseen tapaan ja ajattelin että tittihän se siellä. Kun sitten kala lähti viemään ja kiristelin jo jarruakin pariin otteeseen alkoi tuntumaan että nyt on vauraampi kala kiinni. Hetken väsyttelyn jälkeen sain kalan rantakiville jossa se osoittautui 4,5 kilon jalaksi. Simon jo lähdettyä pekonin paistoon ajattelin kokeilla vielä yhden laskun. Niinhän siinä kävi että sain vielä euro titin ruokakalaksi. Siihen oli hyvä lopettaa.


22/7 aamulla kävästiin kokeilemassa kalaonnea pk-alueella ilman sen suurempia tapahtumia.
Illaksi lähdettiin tutustumaan könkään yläpuolisiin osiin. Ensin suunnattiin Pattakoskelle, jossa muutama titti kävi näyttäytymässä. Kalastettiin niskaa ja keskiosaa koskesta. Niska oli todella vaikea kalastaa joen vasemalta puolelta. Tästä siirryttiin sitten mutkakoskelle. Siellä pari perhonmiestä oli saanut jalan ja titin. Heidän lähdettyä jatkoimme kalastusta niskan alueella. Isojen kalojen läsäytyksiä näkyi useita. Taittiin nähdä ainakin kolme tai neljä eri kalaa kokoluokassa 5-10kg. Meidän perhot ei vain kelvanneet. Kalastettiin aamu neljään jonka jälkeen painuttiin pehkuhin.

23/7 ei enää ostettu lupia. Lähdettiin päivällä käväisemään Varangin vuonolla ja samalla tsekkaamaan jokea nimeltä Vestre Jakobselva. Todella hyvän näköinen joki jossa kirkaan veden vuoksi kalat erottuivat vedestä aivan selvästi. Tulevaisuudessa pitää varmasti yrittää päästä kalastamaan myös kyseisellä joella. Tapahtumien vähyyden vuoksi päätettiin aikaistaa myös kotiin lähtöä yhdellä päivälä, joten huomenna pääsee sitten taas vaimon viereen.

Vestre Jakobselva - könkään alapuolinen pooli


Yllä olevat perhot antoivat reissun aikana tapahtumia allekirjoittaneelle. Parhaiten toimivat kuparirunkoinen perho sekä silver & black.

Hauki on kala

Tuli kävästyä taas naapurin kanssa vetouistelemassa. Kuhaa oli tarkoitus pyytää. Kahdeksan aikoihin lähdettiin satamasta liikenteeseen. Puoli tuntia kun oli uistinta vedetty niin ensimmäisen kerran vapa alkoi väpäjään. Parin kilon luupää siellä yritti syödä puukalan. Ilma oli tosi hyvä ja tyyni. Lämpötila taisi pysytellä koko yön yli 15 asteessa. Tuulikin tyyntyi sopivasti illaksi. Illan mittaan saatiin muutama luupää lisää. Kokonaissaldona 2kg+2kg+5kg+5kg, jotka kaikki pääsi takaisin jatkamaan puukalojen metsästystä. Valitettavasti kuhiin ei nyt taaskaan saatu kosketusta. Vesi oli 17 asteista joten ehkä hitusen verran liian kylmää ajatellen juuri kuhan aktiivisuutta. Että näin.

TJ17

Juhannuskalassa

Sattu töistä vapaat sopivasti juhannuksen yli, joten eikun torstaina auton nokka kohti etelää ja Parkanoa. Illan päälle, ku perille pääsin, niin nopeet syömiset ja kamat kasaan ja Kairokoskelle. Mikko oliki jo kerenny sinne hieman aikasemmin ja tartuttanut yhden kirren, mutta se ei ollut halunnu tulla ylös asti.
Oman kalastuksen alotin sillan yläpuolelta, josta tuliki reilusti alamittanen taimen samantein, noh nopeesti irti koukusta ja takasin kasvamaan. Muita ei sen jälkeen niiltä kohdilta tuntunu löytyvän, joten siirryin sillan alapuolelle, jossa Mikko oli jälleen tartuttanu kirjon-ei tullu sekään ylös asti. Tästä ei menny kauaa, ku itellä tärppäs vajaa kilonen kirre muddleriin ja pienen haavitsemis taiteilun jälkeen kirre lopulta rannalle. Pappia päähän ja juhannuspöytään tuoretta kalaa.

42 cm

Seuraavaks käväsin niskan alapuolisista montuista koittaa löytyykö niistä mitään-olihan siellä asukki, mutta ei vaan tällä kertaa ollu mun nimilappua selässä...
Kairokoski alko olla melko lailla koluttu ja päätettiin kävästä Lehtisen niskalla. Siellä näyttikin lupaavalta, ku hyönteiset pörräs pinnassa ja sitä siinä hetken aikaa seurattua päätettiin koittaa summittain pinturilla. Ei näkyny, ei kuulunu pintakäyntejä, joten samainen muddleri siiman päähän, jolla sain kirren. En montaa heittoa kerenny uittaan, ku pinnassa viistätetty perho hermostutti jonkun isomman kalan, mutta ilmeisesti kyseinen yksilö päätti hylätä perhon viime hetkellä, koska kävi vaan pinnassa pyörähtämässä. Eikun uutta heittoa perään ja samoilla kohdilla tuli jo kunnon tukistus perhoon, mutta ei ota niin ei ota. Sen jälkeen perhot ei kiinnostanu sitä enää minkään vertaa, mutta pikkukalat sai kyllä kyytiä niskalla. Takasin Kairokoskelle...
Puolen yön tienoilla alkoki taas tapahtua, ruskeeta muddleria vietiin jälleen, kolmesti, joista yks karkuun ja kaks ylös ja näistä pienempi takasin kasvamaan (~40 cm), isompi oli 44 cm ja abaut kilonen. Mikko kävi tällä välin kopaseen sillan yläpuolelta yhden montun, josta onnistuiki kirjon koukuttaan, tällä kertaa hyvin. Kuudes kerta toden sanoo vai miten se menikään... Onnistuihan se vielä saamaan reissun ainoan mittasen taimenen (c&r) ennenku pois lähdettiin.


Perjantai meniki sitte perinteisemmissä juhannusfiiliksissä, mutta lauantaina uudestaan joelle. Tästä ei sitte paljoo jälkipolville olekaan kertomista, koska kalastus loppu käytännössä enneku pääsin edes alottaakaan. On ne kivet perhana liukkaita joskus, noh terkkariin ja lihasrelaksanttia toiseen pakaraan ja kipulääkettä toiseen...jepjep

Pikku iltapuhde

Tulipas kävästyä taas Hedströmmenillä mutka. Edelleen veden korkeus todella alhainen. Ajattelin kokeilla vaihteeksi tsekkiläis taktiikkaa eli ylävirtaan "larvastamista" streamerillä. Ei olisi kannattanut koska laskeutuessani joen rantaan, aivan jaloista lähti ihan hyvän kokoinen taimen. Taimen lähti paikasta jonka yleensä kalastan pitkällä siimalla alavirtaan päin heittäen. No ei auttanut muu kuin jatkaa yrittämistä. Joella oli myös melko runsaasti kavereita, nimittäin polttiaisia oli aivan sairaasti. Nyt on naama ja kädet täynnä punasia pilkkuja. Pelotetun kalan lisäksi muita havaintoja kaloista en saanut poolista numero 2. Ainut mielenkiintoinen tapahtuma oli kun majava uiskenteli jälleen kerran lähietäisyydeltä ohitseni. Löytyy muuten myös alla olevasta kuvasta jos oikein tarkasti katsoo.

Kun ylempi pooli ei antanut muita merkkejä kaloista päätin pois lähtiessäni käväistä kokeilemassa vielä alempaa 3 poolia, joka on aivan tien varressa. Sieltä sainkin sitten koukutettua yhden 35 cm taimenen mustalla leechillä. Tosi pirteä yksilö kokoisekseen jota oli mukava väsytellä 4 luokan Black linella. Vesi tilanne saisi parantua ennen kuin tuonne kannattaa lähteä uudelleen.

TJ23

Neiden mielessä

Alkaa jo kädet pikku hiljaa kädet hikoileen ja lohet hyppiin siiman päässe. Kolme ja puoli viikkoa olisi vielä kestettävä ennen reissua. Tulipa nyt sitastua muutama pörhö tässä odotellessa.

Reseptit löytyypi Mikko Halosen "Valikoidut lohiperhot" -kirjasta

TJ: 24 pv

Uistelemassa

Pistetäänpä nyt pikku raporttia viime maanantain kalareissustakin. Tuli nimittäin ilta vietettyä tuossa Norrbarkenilla kuhaa uistellen yhden työkaverin kanssa. Ihan mukavaa vaihtelua sinänsä, tosin melko yksiveteistä hommaa. Seittemällä vavalla harottiin järveä ristiin rastiin sillä tuloksella että pari pientä taimenta saatiin narrattua ottamaan. Toinen oli n. 34cm ja toinen 41cm. Ihan mukavahan se oli käydä kaunista kesäpäivää viettämässä tuolla järvellä, mutta hieman enemmän olisi vaan toivonut kelan pärinää. Taimenetkin sai vaan kelata veneen luo ilman sen suurempaa vastusta. Kuhat jäi vielä odottelemaan seuraavaa reissua.

Kalaa siimanpäässä vihdoinkin.......

Usean tyhjän Kiiminkijoen reissun jälkeen suunnattiin Antin kanssa taivalkosken Ohtaojalle yrittään ensimmäistä kalaa tälle vuodelle.

Pyynnit aloitettiin 11 jälkeen ylemmän laavun kohdalta. Joessa oli aika sopivasti vettä, joka oli vielä melkoisen kylmää rannalta valuvien lumen sulamisvesien takia. Pikkuhiljaa edettiin jokea alaspäin aina välillä heitellen.

Kovemman koskijakson jälkeen tuli rauhaisempaa virtaa, josta bongasin pohjalla lötköttelevän taimenen. Yritin ruokkia sille larvaa ja pupaa, mutta ei tuntunut kiinnostavan paskanvertaa. Muutaman yrityksen jälkeen kala pakeni paikalta. Olihan melkoisen hienoa yrittää näkyvää kalaa.

Siitä sitten jatkettiin alavirtaan aina Iijoelle saakka. Menomatkalla saimme yhdestä mutkasta useita mukavan kokoisia harjuksia. Iijoen puolella oli pientä tungosta, mutta Antti onnistui kuitenkin koukuttaan yhden pienen harjuksen.

Paluumatkalla autolle pysähdyimme vielä yrittään nähtyä taimenta. Siellähän se taas lötkötteli samassa kuopassa. Kun katselimme kalaa ja mietimme mitä sille tarjota, niin taimen nousi yhtäkkiä kuopasta ja kävi hakeen pinnasta potnapekan. Oli muuten upeaa nähdä reilun parin metrin päästä moinen näky!

Yrittäessämme napata kalaa pintureilla, se lähti monta kertaa seuraamaan perhoa, mutta kääntyi viimehetkellä takaisin kuoppaansa. Viimein pitkän potnapekka pinturia seuraamisen jälkeen kala katosi näkyvistä, mutta muutamaa minuttia myöhemmin Antti onnistui koukuttaan sen keskeltä virtaa. HIENOA!

Makkaran paiston jälkeen kävimme vielä kopaseen ylävirran puolella, josta sainkin mojovan tärpin streameriini. Aika pitkän väsyttelyn jälkeen noin 1,5 - 2 kg taimenen vötkäle irtosi koukusta. Ei kuitenkaan jääny paska maku, sillä pääsinhän ptkästä aikaan väsyttelemään vähän reilumpaa kalaa. Olisihan sen kalan kuitenkin mieluummin vapauttanut haavista.



Kun olimme päässeet jo lähes autolle saakka Antti sukelsi perseitä myöten kuoppaan kahluuhousujen ryypätessä jääkylmää vettä. Sen kunniaksi koukutin vielä Antin kompurointipaikasta reilusti mitallisen harrin.

Siinä olikin sitten urakka lopussa 8 tunnin jälkeen. Kokonaisuutena hienoja kokemuksia, mutta kuitenkin jäin hieman kaipaamaan useampia tapahtumia eteenkin harrien osalta. Antti vissiin lykkää vielä muutamia kuvia reissusta.

Viikonloppua vietellen

Nyt onkin ollut viikonloppu täynnä perhokalastusta.

24.5.2008 eli lauantaina tuli käytyä Capricornilla "messuilla". Olihan tuolla kaikki nämä skandinaviassa vaikuttavat valmistajat mutta siinä se sitten oikeastaan olikin. No mukaan tarttui kaikesta huolimatta uuden kahluuhousut ja kengät. Vision Extreme housut + flywater kengät. Tämän lisäksi tuli ostettua parit siimat lohirullaan. Guiden PT hover/int. sekä Vision Ace kellusiima luokassa 10/11 päätyivät ostoskassiin. Illalla sitten yritinkin värkkäillä solmuja tuohon Guiden siimaan. Olikin pirullisempi homma kuin osasin odottaa. Ydin kun sattui olemaan litteä. No jonkinlaiset loopit sain väännettyä.

Tänään 25.5 tuli käytyä kokeilemassa onnea tutulle Hedströmmenille.Vesi oli edelleen todella alhaalla kuten aikasemmallakin reissulla. Aurinko paistoa ja lämmintä oli sellaiset +17 astetta. Joelle pääsin vähän ennen puolta päivää, joten en ihan optimaalisimpaan aikaan ollut liikkeellä. No vajaan tunnin kalastuksen jälkeen sain kuitenkin tartutettua taimenen kosken alaosasta. Mittaa hirmulla oli kokonaista 34 cm joten päästin takaisin kasvamaan. Ottiperhona toimi pikkukala muunnos, jossa runko on tehty litteästä tinselistä, siipenä musta orava ja kauluksena punaista dubbingia. Pädeveikko on muistaakseni joskus esitellyt kyseisen perhomallin forumilla. Katselin tuossa paluumatkalla kalastussääntöjä ja näyttää joella olevan 30cm alamitta, eli toisin sanoen tuokaan taimen ei luultavasti kovin kauaa joessa vanhene.

Kun muita tapahtumia ei kuulunut tai näkynyt, päätin lähteä katsomaan uusia paikkoja. Jonkin matkaa ajelin ja löysinkin ihan mielenkiintoisen paikan nimeltä Spannån. Pieni joki leveyden vaihdellessa 3-5 m. Infotaulun mukaan joesta pitäisi löytyä taimenta, mutta lähinnä pienempää sellaista.Joki on noin kilometrin mittainen. Kalastelin joen ylhäältä alas. Yksi pikku taimen kävi näykkäämässä perhoa, mutta muuta mainittavaa ei sitten tapahtunutkaan. Mukava pikku joki, jossa ei kuitenkaan taida olla suurempaa kalaa.




TJ: 52 pv

Väliaikaraporttia Kiiminkijoen kalastustuokioista...

12.5
Kevään ensimmäinen reissu Kiiminkijoelle ja sen kyllä huomas, että pitkä talvi verottaa heitto tuntuman täydellisesti. Homma meni täysin heittoharjotteluks ja siimojen oikomiseksi. Vettä reilusti ja kaloista ei tietoakaan.
18.5
Hyvillä fiiliksillä joelle, mutta niinku aina ennenki tyhjän pyytämiseksi se loppujen lopuksi jää. Vesi laskenu edellisestä kerrasta ja, jos tätä vauhtia laskee, niin pian pitäis tärähtää. Tällä kertaa käytiin Sämppikoskella & Venekoskella.
20.5
Nyt oli joku onnekas saanu jo kevään ensimmäisen taimenen, joten itsellä entistä paremmat fiilikset...noh, paluu maan pinnalle tapahtu siinä parin tunnin aikana, kun ei sitä kalaa ollutkaan siellä Sämpin tutussa montussa. Vesi alko olla ihanteellisella korkeudella.
23.5
Nätti ilma anto taas hyvän syyn lähtee joelle, mutta yllätys yllätys siihen se into lopahti hyvään keliin hyvin nopeesti.

Simo pyytää

Hedströmmen

Tulipas tehtyä kauden avausreissu ns. "kotijoelle". Pooli oli paikoillaan mutta vettä oli todella vähän. En muista että koko viime kesänä olisi ollut näin alhaalla vesi. Taimenista ei tällä reissulla ollut tietoakaan. Ei näkynyt eikä tuntunut. No oli kuitenkin mukava käydä heittelemässä kun aurinko paistoi ja lämmintä oli sellaiset +24 astetta.

Viinikanjoki

Edellisellä kerralla Viinikanjoella käydessä pakkasta oli muutama aste, nyt oli lähes 20 astetta lämmintä. Liekö sitte lämmin sää saanu kalojen päät sekasin vai mikä, mutta kaloista ei noin 6 tunnin pommittamisella saatu mitään havaintoja. Kaikki parhaat pelipaikat ronkittiin kaverin kanssa kaikilla mahdollisilla ottipeleillä, mutta ei niin ei. Ilmeisesti paikka alkaa olla yhä enemmän tankkiauton käyntien varassa, mitä tulee saalisvarmuuteen. Noh, onhan se ennenki näin ollu, mutta ei sinne kuitenkaan kahta peräkkäistä mp reissua oo kovin usein tullu tehtyä, jos koskaan.

Seuraavaks sitä taitaa päästäki jo pommittaan Kiiminkijoen nousukkaita, joten lisää mp reissuja tiedossa... :)

Pitkästä aikaan.....

Ei ole hetkeen tullut kirjoiteltua, mutta eipä oikeen ole ollut aihettakaan. Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle siimoja oikomassa kuusisaaren nokalla. Siitäpä ei sitten alkanut tuleen yhtään mitään. Ensin kelluvalla siimalla eikä lentänyt mihinkään, sitten vaihto 6/7 uppoon ja sillä ei senkään vertaa. Aika tehokkaasti oli talven aikana heitto unohtunut.

Hetken tuskailun ja vanhojen kikkojen mieleen palauttamisen jälkeen alkoi kuitenkin sujua. Upposiimakin lensi niin, että vapa ja mies meinas mennä perässä. Vaihto kellusiimaan ja yllätykseksi sekin alkoi lentää kohtuudella. Tuli hommattua perjantaina 6/7 uppoava ACE prismasta 14'8 vapaan. Kaikki ACE:t lähti 25 e hintaan, joten nyt kannattaa hakea siimoja sieltä jos vaan on tarvetta.

Tässä varmaan kohta pääsee kiiminkijoellekin heitteleen, mutta jos kerran tai pari kävisi vielä kuusisaaressa reenaan. Perhoideoitakin olis taas pää täynnä, mutta ei tahdo jaksaa aloitella ja onhan se näin hyvillä ilmoilla vähän rikollistakin olla sisällä.

Kolbäcksån

Tulipa käytyä pari tuntia suoristelemassa siimoja tuossa paikallisella joella. Ei ollut kirret vielä laskeutuneet jokeen tai olivat muuten vain hakusessa. No pari tuntia heittoharjoituksia 10´LPXe:llä oli kuitenkin tarpeen. Ihan mukavastihan se alkoi jo lopuksi rullaamaan.

Norjastakin on kantautunut melkoisia huhuja koskien juurikin lohenkalastusta. Saapa näkee mitä siellä vielä tapahtuu. No sen aika näyttää. Ilmeisesti vappuun mennessä pitäisi tulla tietoja uusista säädöksistä. TJ87

Mertsaria metsästämässä

Aamulla oli kello herättämässä viiden jälkeen ja kuuden aikaan pääsinkin jo starttaamaan auton kohti Älvkarlebytä. Auton mittari näytti +1 astetta kun ajoin ulos autotallista. Kahdeksan jälkeen alkoi sitten jo jokilaakso häämöttää näköpiirissä. Luvan osto ja sitten vain joelle. Lunta näytti olevan maassa jonkin verran ja asteitakin vain +2 astetta. Veden lämpötilaksi oli aamulla mitattu 3,5 astetta ja joen virtaukseksi ilmmoitettu keskimäärin 460m3/s. Ei ihan optimaalisimmat olosuhteet. Virtaus oli todella kova ja vesi oli korkealla. Fla ei ehkä aivan parhain mahdollinen paikka tällä vedellä ollut, mutta sinne kuitenkin suunnistin. Tuuli oli itseasiassa poikkeuksellisenkin heikko.

Ensimmäiselle laskulle ajattelin laittaa putkeen sidotun GH:n siinä toivossa että se toimisi yhtä hyvin kuin vuosi aikaisemmin. Ensimmäisellä laskulla ei kuitenkaan mitään ihmeempiä tapahtumia tullut. Tosin laskinkin vain poolin yläosan, joka tällä vedellä oli oikeastaan ihan turhaa. Päätin seuraavalle laskulle vaihtaa talvella sitomani ns. "Victorias Secret" perhon. Eipä se kala siihenkään nakertanut. Muutama muukin perhokalastaja Flaan alueella pyöri ja yksi saikin alamittaisen taimenen narrattua aivan laavun edestä. Minä ajattelin vaihtaa takaisin GH:n ja erityisesti sen perhon jolla viime vuonna sain taimenet. Kymmenen jälkeen aamulla olin laskemassa hieman laavun alapuolella, kun jokin vetäisi varovasti siiman toisessa päässä. Taimenhan siellä alkoi teutaroimaan oikein urakalla siiman vastaiskun jälkeen. Pienehkö kala joka sitten pääsikin irti melkein saman tien. Ei muuta kuin uutta yritystä.

Muutamien perhovaihtojen ja rantakiviin heitettyjen perhojen jälkeen ajattelin laittaa taas laskulle GH:n kiinni. Varsinkin poolin alaosassa heittopituudet piti kasvattaa niin suuriksi että ainoa mahdollisuus oli käyttää yliolanheittoa. Siinä sitten rasia harveni parilla perholla. GH pysyi kuitenkin siiman päässä ja kun pääsin aivan poolin alaosaa sain melko hyvän tällin perhoon. Vapa ylös ja väsytys alkoi. Kala oli itseasiassa yllättävänkin säyseä ja tuli melko helposti aina rannan tuntumaan, näytti se jopa pyrstöään. Hieman kookaanpi kuin aikaisempi. Siihen se hyvä olo sitten loppuikin. Siimat silmille ja kala katosi sinne mistä oli tullutkin. Tämän jälkeen vielä muutama lasku ilman tapahtumia. Joku muukin näytti saavan siitä poolin alaosasta pienen taimenen. Päivän aikana kokonaista kaksi taimenta ylös kyseisestä poolista. Voitaneen sanoa että virtaus oli aivan liian kova paikan kalastukseen ja vesi hieman liian korkealla. Alla vielä yksi kuva joelta. Mainittakoon nyt että eilen perjantaina oli joelta saatu 38 kalaa ja tänään siihen mennessä kun minä sieltä lähdin oli kaloja merkattu saaliskirjaan 11 kpl. Tuulensuunta oli hieman eri tänään kuin eilen. Voiko se sitten vaikuttaa näin paljon???

Olipa tullu surkeaa tekstiä eilen vaikka oli tarkoitus laittaa huumoria sekaan...ei ollu onnistunu. Ei tosiaan ole tullut hetkeen sidottua, mutta ajattelin laittaa muutaman vanhemman ongen kuvan.

Tässä olisi se surffilautaperho, jota aiemmin mainostin. Ylempi on niitä perhoja, jotka jo etukäteen tietää tappopeleiksi. Idean siihen sain katsoessani TV:stä Norjalaista kalastusohjelmaa. Siinä nykäsivät kalaa muistaakseni Namsenilta vähän saman tyylisellä ongella.. paitsi paljon törkeämmällä :)


Tässä sitten olisi koko joukko mustia bombereita. Ajattelin kuokkia näillä Neideniltä kalaa. Pienimmällä pari kiloisen ja siitä sitten kahden kilon välein päätyen kympin kalaan. Jos semmoinen temppu jollain sarjalla onnistuisi, niin tämä olisi SE.

Hiljaista on ollut viime aikoina... ja talvea pukkaa vaikka aiemmin jo näytti keväiseltä. Autokin oli aamulla sentin jääkerroksen alla... oli melko työlästä putsata lasit.

Ei ole ehtinyt perhojakaan vääntää ja seuraavat pari viikonloppua menee lasketellessa. Sitten voisikin pikkuhiljaa päästä heitteleen perhoa Kiiminkijoelle, jos se nyt edes kalojen sekaan mahtuu.

Katselin tuossa Dal-joen saaliita ja näyttää sieltä taimenta nousevan. Joukossa näytti olevan suuriakin kaloja ja aloituspäivän saldo 99? Tässä alkaa melkoisesti harmittaan, kun ei tullut varailtua lentoja Ruotsiin.

Perhoja pitäisi vielä sitoa Neidenille. Ainakin hitsipillejä muutamissa eri väreissä. Tajusin vasta nyt kuinka kallista Neidenillä on kalastaa... noin 50 e/vrk. Tuolla hinnalla pitäisi kaloja ainakin nähdä ja toivottavasti sais edes hetken pidellä.

Yhdenkäden vapakin odottaa vielä ostamista. Luokka tulee oleen 7 ja pituu 10", mutta merkistä ei vielä ideaa. Todennäköisesti tulen kallistuun visionin tai guiden vapaan.

Niin ne vaan viikot vierähtää...

Päivät kuluu hukkaan... sanoo vissiin joku laulajakin. Eipä tullut lähdettyä kalaan tänäkään viikonloppuna. Älvkarlebyssa näyttää mertsarikausi olevan jo käynnissä. Vesi näyttäisi olevan vielä turhan kylmää (+3). Kun yli 6 asteen päästään niin johan alkaa tapahtua. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä kuitenkin ensimmäinen reissu tälle keväälle veden lämpötilasta huolimatta. Muutama hyvän kokoinen tammukka on näköjään jo tällekin vuodelle joesta noussut. Viikolla sain sen verran raporttia joelta että vesi oli ollut todella korkealla ja virtaus kova.

Muutaman perhon sain sentään tänään sidottua. Hitsipillejä ja SS:iä tuli tehtyä jokunen. SS:ssä muuten runko (president)kahvipaketin kuoresta tehty ja siipi temppelikoiraa (8cm). Lähinnä Neiden reissua ajatellen. Luvan hinnat Neidenillä ovat pysyneet kutakuinkin samana kuin viime vuonna. Aika hurjista summista on kuitenkin kysymys. Kyllähän sitä hieman alkaa miettiä, että paljonko harrastukseen on valmis laittamaan rahaa. No rahan arvo kyllä unohtuu jos/kun pääsee kesyttelemään villiä lohta. Ja loppujen lopuksi elämys se on jo sekin kun pääsee joen rantaan istuun ja rauhoittumaan. TJ 101

Tulipa pitkästä aikaa sitastua muutama putki, kun tenttiin luku ei oikein innostanu. Lähinnä Kiiminkijoen mahtavaa kevätsesonkia ajatellen putkista tuli melko värikkäitä. Eiköhän Kiiminkijoelleki taas se kausilupa tuu ostettua, vaikka joka syksy oon vannonu etten sitä enää maksa. Ehkä se Simon viime kevään tanttu valo uskoo sen verran, että sieltä jotain vois saadaki!

Kauden avaus

Noniin, tuli avattua kausi myös omalta kohdalta Parkanon Viinikanjoella pääsiäisviikonloppuna. Keli oli kyllä upea, mutta pieni pakkanen kuitenkin jäädytti vaparenkaat siihen tahtiin, että montaa tuntia ei jaksanu siimoja liotella. Korkealla oleva vesi myös haittasi parhaille paikoille pääsyä, joten senkin puolesta kauden avaus jäi parin tunnin mittaiseksi pyrähdykseksi. Saalista ei tällä kertaa tullu ylös asti, yksi tärppi kuitenkin.

Tuli tässä pääsiäisvapaan lopuksi tehtyä muutama perho kesän koitoksiin. Piti testailla uusia materaaleja. Ostin kirkaan vihreää sidontalankaa ja siitähän sain idean tehdä pari uppo bomberia pieniin 12 ja 10 koon black nickel koukkuihin. Jos kala on tiukassa tulevana kesänä, niin näillä sitä pitäisi silti irrota vaikka myyntiin.

Sitten tein pari pomperoa, joista toinen kuvassa. Kärkkäiseltä löytyi sopivan väristä kukon pinturisatulaa ja vielä kohtuulliseen 15 e hintaan. Tuosta on nyt hyvä vääntää lohipintureita, kun yhdestä sulasta saa häkilän kahteen perhoon.

Messuilla

Tulipas käytyä Tukholmassa perhokalastusmessuilla. Messut oli järjestetty erämessujen yhteyteen. Yhteen hallin nurkkaan oli ahdettu läjä myyjiä ja valmistajia sekä muutama paikka koeheittoja varten. Parasta antia messuilla oli heittoesitykset, jossa kokeneet perhokalastajat antoivat vinkkejä miten heittotaitoja voi parantaa ja mihin juttuihin kannattaa keskittyä. Jonkin verran näytti olevan uutuustuotteita, mutta mitään ihmeempiä ei markkinoilla ole tapahtunut sitten viime vuoden. Danielssonilta on tullut vapa jossa on samaa runkoa käytetään 3:ssa eri luokassa (#3-5-7). Ilmeisesti hintaa kyseiselle vavalle myös melko reippaasti (~7000SEK). Ihan hyvältähän tuo tosin käteen tuntui. Pääsin hypistelemään myös Danielssonin Control-sarjan rullaa (antireverse) ja ensi vaikutelma oli, että ei tule kyseinen rulla ikinä ilmestymään meikäläisen perhovavan varteen. Guidelinen ständillä tuli myös piipahdettua, mutta mitään ihmeempää ei sieltä jäänyt käteen.

Pitihän sitä nyt jotain tuliaisiakin olla ja tällä kertaa käteen jäi Guiden TriCast WF#8 kelluva siima sekä pohjasiimaa parisataa metriä. Perhonsidonta värkkejä tuli myös ostettua. Mielestäni myyjiä olisi saanut olla hieman enemmän, koska kunnolliset messutarjouksia ei oikeastaan ollut missään. Eikä kyllä kunnon valikoimaakaan. Jotenkin tuntui että kaikki olivat vielä hieman talvihorroksessa eikä kunnon kauden avausta ollut vielä tehty.

Premiär

Niin siinä sitten kävi, että kauden avaus tapahtui tänään. Parin viime viikon aikana on tuolta Österdalälveniltä kantautunut sellaisia huhuja hirmu kirjolohista, että piti oikein itse lähteä katsomaan. Taisinkin jo aikaisemmin kirjoittaa noista kassikarkulaisista tuolla Siljajärvellä. Kalapaikka jonne tänään suunnistin sijaitsee Borlängen ja Leksandin puolivälissä. Paikan nimi on Gagnef. Siellä on Siljasta laskevan joen ensimmäinen pato, jonka yläpuolella ottipaikat sijaitseee. Syvä ja leveä uoma plus hidas virtaus kertoo hyvin paikasta. Viikolla sain vinkin muilta paikalla käyneiltä, että kannattaa ottaa kahdenkäden välineet matkaan. Sen verran vauraitakin yksilöitä oli kuulemma seassa liikkunut, että oli meinannut vavat lähteä äijiltä käsistä. No minähän otin neuvosta väärtin ja virittelin LPXe 14" valmiiksi S2/S4 ampupäällä ja suuntasin joelle. Ensimmäinen haaste oli tietenkin löytää luvanmyyjä ja tämän jälkeen vielä oikea paikka. No pikku mutkien jälkeen pääsin joen rantaan ja laitoin kamppeet valmiiksi. Kello taisi tässä vaiheessa olla 12.45.

Ensimmäiseksi perhoksi valitsin vaalealla rungolla ja siivellä + sinisellä häkilällä varustetun coneheadputken. Kolmas heitto ja ensimmäinen kala kiinni. 1,4 kg värähti puntariin kun kalaa punnitsin. Melkoinen startti kaudelle. Tämän jälkeen menikin varmaan sellainen tunti ilman ihmeempiä tapahtumia. Muutaman perhon ja perukkeen vaihdon (fast sinkistä tavalliseen perukkeeseen) huomasin että aivan rannassa hieman minun yläpuolella kävi kala pinnassa. Ajattelin lähteä jallittamaan sitä. Ensin kokeilin tavallista mustaa streameriä ilman tulosta. Tästä hermostuneena vaihdoin siiman päähän oranssin Busy Manin (PPK 4/2006) - toinen heitto ja vähän alle kiloinen kirre haavissa. Tämän jälkeen heittelin kyseisellä perholla jonkin aikaa ilman erikoisempaa tulosta ja lopulta kyseinen perho jäi johonkin pohjakiveen kiinni. No ei auttanut muuta kuin ottaa kahvitauko ja miettiä taktiikkaa. Päätin laittaa seuraavaksi conheadillä varustetun putken, jossa oli hopea runko ja oranssi-keltainen siipi + keltainen häkilä. Samalla kun olin laskeutumassa vesirajaan heittoja varten, kävi kirre mulauttamassa aivan minun edessäni. Ei muuta kuin perhoa äkkiä perään hieman paikan yläpuolelle. Kala saman tien kiinni ja irti. No ei muuta kuin uusi heitto samaan paikkaan. Tyhjää tällä kertaa. Kolmas heitto hieman pidemmälle, ja taas kala kiinni. Pienen taistelun jälkeen 2 kg kirre haaviin.

Kala pussiin ja uutta yritystä. Pari kalan karkuutusta välittömästi tämän jälkeen. Lyhyt hiljainen hetki, jonka jälkeen taas vapa värähti ja alle kiloinen kirre potki pian rantakivillä. Tähän olikin sitten hyvä lopettaa. Reilu kolmen tunnin reissu ja neljä kirreä. Ihan jees! Vertailun vuoksi voi mainita että vastarannalla virppaukot veteli varmasti yli 20 kalaa sinä aikana kun minä paikalla olin. Kalaa näytti tulevan vähän joka puolella. Kalastajia oli jonkin verran eikä kenenkään tarvinnut lähteä tyhjin käsin kotiin.

Kevättä päin...

Jaahas, kevättä päin ollaan menossa kovaa vauhtia. Öisin on tainut olla pakkasta, mutta päivisin ollaan oltu selvästi plussan puolella. Lunta ei ole missään ja puissakin alkaa jo silmut kasvaa. Vielä ei ole kautta tullut avattua, vaikka mieli jo kovasti tekisi. Ensi viikonloppuna olisi Tukholmassa perhokalastusmessut, jossa olisi tarkoitus lähteä käymään. Älvkarlebyssä näyttää olevan avajaiset 21.3. Jostain syystä aloitus on nyt huomattavasti myöhemmin kuin yleensä. No huhtikuun alussa voisi varmaan itse lähteä piipahtamaan siellä.

Tuli sunnuntai-illan ratoksi sitastua taas muutama perho. Simon Cascade perhot näytti sen verran hyviltä että piti itsekkin kokeilla. Pari putkea, GH ja Thunder and Lightning, syntyi myös. Inspiraatio ei ollut kyllä parhaimmillaan joten tuloskaan ei mitään ihmeellistä ole. No eiköhän ne siitä huolimatta uimaan pääse ensikesänä.

Tuli tälle päivälle sidottua melkoinen lauma perhoja. Toivottavasti myös pari ottikonetta. Ensin tuli tehtyä pari oliivia sarvijaakkoa ja cascade-perhoa, joista toinen jock scott värien mukaan. Niiden jälkeen Neidenin reissua varten muutama pompero (nro 6 koukkuun) ja 3 hitsin hitsiä. Lopuksi oli vielä pakko vääntää alumiiniputkeen yksi suurempi, jonka malli jäi kaiveleen mieltä uusimmasta trout&salmon lehdestä.
Toivottavasti ensi kesänä saisi noihin hitseihin jotain tapahtumia, muista ei niin väliä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tuo suuri dog-perho voi olla kova sana... HAUELLE ;)

Onpas sitä ollut nyt viime viikkoina kiirettä, ei ole ehtinyt perhoja sidoskella. Välineistöä on sen sijaan tullut hieman päivitettyä. Tuli ostettua käytetty LPXe 10´ #8 yhdenkäden lohivapa. Jospa sillä nyt sitten pystyisi lorkkimaan Neidenillä sekä Kuusamon taimenjoilla. Vapaan sopiva kelakin tuli hommattua jo aikasemmin (LW 6-9). Nyt vain siimoja uupuu. Parin viikon päästä olisi perhokalastusmessut Tukholmassa jonne olisi tarkoitus lähteä. Jospa sieltä löytyisi hyviä messutarjouksia. Seuraavana investointi listalla onkin sitten kahluuvermeet. Vanhat alkaa olemaan siinä mallissa että housunpuntti jo jonkin verran kastuu. Että sellaista. Täällä ruottissa muuten perhokalastuskausi on jo alkanut. Siljajärvellä oli joku kalankasvattamo päästänyt "vahingossa" melko läjän kirrejä (isoja sellaisia) karkuun. Virallinen luku taisi olla 5000kg, mutta ilmeisesti todellisuudessa määrä on ollut suurempi. Nyt niitä ollaan sitten kuulemma saatu vähän joka puolelta lupahintaan 15SEK/vrk. Töistäkin oli joku heppu käynyt yhdellä laskujoella (Daljoki) ja saanut kaksi komeaa 4-4,5 kg kalaa. Poika oli kalastanut spinn vehkeillä ja vetänyt 7 saman kokoista ylös. Etelä-Ruotsissa taitaa jo meritaimenkausikin olla käynissä. Ja kyllähän se taitaa tuolla Älvkarlebyssäkin jo alkaa maaliskuun alussa. Ei ole ainakaan jäistä haittaa. Jos tässä itse kuitenkin vielä malttaisi mielensä ja odottelisi muutaman viikon ennen ensi-iskua tälle vuodelle...

Piti sunnuntaina pyöräyttää pari onkea ensi kesää varten. Mielessä oli Peten Dalilla tappavasti toiminut vihreä-keltainen perho. Kun sain perhot valmiiksi, niin huomasin ettei niistä semmoisia tullut. Jospa näillä silti jotain tapahtumia saa aikaan... ja jos ei saa, niin kylvetään ne pohjaan!

Vielä kun jaksais panostaa enemmän kuvaamiseen.

No eihän se muu auttanut kun ruveta vielä illan tunteina sitomaan muutama karva putken jatkoksi. Muutama rääpäisy SS:ta. Saapa nähdä miten paljon tulee ensi kesänä uitettua. Ei ihan hirveästi meikäläisellä ole rispektiä kyseistä perhoa kohtaan. Onpahan nyt sitten putki rasiassa jos vaikka sattuu tulemaan tilanne että mikään muu ei kelpaa. Samalla kopasin muutaman Chenille pupan ajatellen harjus reissuja tulevaisuudessa. Että näin tällä kertaa... SS:n siivessä käytin mustaa karhua ja vuohta. Pituudet vaihtelee 5-10 cm. Pupat on sidottu nr 10 ja nr 14 Tiemcon larva koukkuihin.