Hauki on kala

Tuli kävästyä taas naapurin kanssa vetouistelemassa. Kuhaa oli tarkoitus pyytää. Kahdeksan aikoihin lähdettiin satamasta liikenteeseen. Puoli tuntia kun oli uistinta vedetty niin ensimmäisen kerran vapa alkoi väpäjään. Parin kilon luupää siellä yritti syödä puukalan. Ilma oli tosi hyvä ja tyyni. Lämpötila taisi pysytellä koko yön yli 15 asteessa. Tuulikin tyyntyi sopivasti illaksi. Illan mittaan saatiin muutama luupää lisää. Kokonaissaldona 2kg+2kg+5kg+5kg, jotka kaikki pääsi takaisin jatkamaan puukalojen metsästystä. Valitettavasti kuhiin ei nyt taaskaan saatu kosketusta. Vesi oli 17 asteista joten ehkä hitusen verran liian kylmää ajatellen juuri kuhan aktiivisuutta. Että näin.

TJ17

Juhannuskalassa

Sattu töistä vapaat sopivasti juhannuksen yli, joten eikun torstaina auton nokka kohti etelää ja Parkanoa. Illan päälle, ku perille pääsin, niin nopeet syömiset ja kamat kasaan ja Kairokoskelle. Mikko oliki jo kerenny sinne hieman aikasemmin ja tartuttanut yhden kirren, mutta se ei ollut halunnu tulla ylös asti.
Oman kalastuksen alotin sillan yläpuolelta, josta tuliki reilusti alamittanen taimen samantein, noh nopeesti irti koukusta ja takasin kasvamaan. Muita ei sen jälkeen niiltä kohdilta tuntunu löytyvän, joten siirryin sillan alapuolelle, jossa Mikko oli jälleen tartuttanu kirjon-ei tullu sekään ylös asti. Tästä ei menny kauaa, ku itellä tärppäs vajaa kilonen kirre muddleriin ja pienen haavitsemis taiteilun jälkeen kirre lopulta rannalle. Pappia päähän ja juhannuspöytään tuoretta kalaa.

42 cm

Seuraavaks käväsin niskan alapuolisista montuista koittaa löytyykö niistä mitään-olihan siellä asukki, mutta ei vaan tällä kertaa ollu mun nimilappua selässä...
Kairokoski alko olla melko lailla koluttu ja päätettiin kävästä Lehtisen niskalla. Siellä näyttikin lupaavalta, ku hyönteiset pörräs pinnassa ja sitä siinä hetken aikaa seurattua päätettiin koittaa summittain pinturilla. Ei näkyny, ei kuulunu pintakäyntejä, joten samainen muddleri siiman päähän, jolla sain kirren. En montaa heittoa kerenny uittaan, ku pinnassa viistätetty perho hermostutti jonkun isomman kalan, mutta ilmeisesti kyseinen yksilö päätti hylätä perhon viime hetkellä, koska kävi vaan pinnassa pyörähtämässä. Eikun uutta heittoa perään ja samoilla kohdilla tuli jo kunnon tukistus perhoon, mutta ei ota niin ei ota. Sen jälkeen perhot ei kiinnostanu sitä enää minkään vertaa, mutta pikkukalat sai kyllä kyytiä niskalla. Takasin Kairokoskelle...
Puolen yön tienoilla alkoki taas tapahtua, ruskeeta muddleria vietiin jälleen, kolmesti, joista yks karkuun ja kaks ylös ja näistä pienempi takasin kasvamaan (~40 cm), isompi oli 44 cm ja abaut kilonen. Mikko kävi tällä välin kopaseen sillan yläpuolelta yhden montun, josta onnistuiki kirjon koukuttaan, tällä kertaa hyvin. Kuudes kerta toden sanoo vai miten se menikään... Onnistuihan se vielä saamaan reissun ainoan mittasen taimenen (c&r) ennenku pois lähdettiin.


Perjantai meniki sitte perinteisemmissä juhannusfiiliksissä, mutta lauantaina uudestaan joelle. Tästä ei sitte paljoo jälkipolville olekaan kertomista, koska kalastus loppu käytännössä enneku pääsin edes alottaakaan. On ne kivet perhana liukkaita joskus, noh terkkariin ja lihasrelaksanttia toiseen pakaraan ja kipulääkettä toiseen...jepjep

Pikku iltapuhde

Tulipas kävästyä taas Hedströmmenillä mutka. Edelleen veden korkeus todella alhainen. Ajattelin kokeilla vaihteeksi tsekkiläis taktiikkaa eli ylävirtaan "larvastamista" streamerillä. Ei olisi kannattanut koska laskeutuessani joen rantaan, aivan jaloista lähti ihan hyvän kokoinen taimen. Taimen lähti paikasta jonka yleensä kalastan pitkällä siimalla alavirtaan päin heittäen. No ei auttanut muu kuin jatkaa yrittämistä. Joella oli myös melko runsaasti kavereita, nimittäin polttiaisia oli aivan sairaasti. Nyt on naama ja kädet täynnä punasia pilkkuja. Pelotetun kalan lisäksi muita havaintoja kaloista en saanut poolista numero 2. Ainut mielenkiintoinen tapahtuma oli kun majava uiskenteli jälleen kerran lähietäisyydeltä ohitseni. Löytyy muuten myös alla olevasta kuvasta jos oikein tarkasti katsoo.

Kun ylempi pooli ei antanut muita merkkejä kaloista päätin pois lähtiessäni käväistä kokeilemassa vielä alempaa 3 poolia, joka on aivan tien varressa. Sieltä sainkin sitten koukutettua yhden 35 cm taimenen mustalla leechillä. Tosi pirteä yksilö kokoisekseen jota oli mukava väsytellä 4 luokan Black linella. Vesi tilanne saisi parantua ennen kuin tuonne kannattaa lähteä uudelleen.

TJ23

Neiden mielessä

Alkaa jo kädet pikku hiljaa kädet hikoileen ja lohet hyppiin siiman päässe. Kolme ja puoli viikkoa olisi vielä kestettävä ennen reissua. Tulipa nyt sitastua muutama pörhö tässä odotellessa.

Reseptit löytyypi Mikko Halosen "Valikoidut lohiperhot" -kirjasta

TJ: 24 pv

Uistelemassa

Pistetäänpä nyt pikku raporttia viime maanantain kalareissustakin. Tuli nimittäin ilta vietettyä tuossa Norrbarkenilla kuhaa uistellen yhden työkaverin kanssa. Ihan mukavaa vaihtelua sinänsä, tosin melko yksiveteistä hommaa. Seittemällä vavalla harottiin järveä ristiin rastiin sillä tuloksella että pari pientä taimenta saatiin narrattua ottamaan. Toinen oli n. 34cm ja toinen 41cm. Ihan mukavahan se oli käydä kaunista kesäpäivää viettämässä tuolla järvellä, mutta hieman enemmän olisi vaan toivonut kelan pärinää. Taimenetkin sai vaan kelata veneen luo ilman sen suurempaa vastusta. Kuhat jäi vielä odottelemaan seuraavaa reissua.

Kalaa siimanpäässä vihdoinkin.......

Usean tyhjän Kiiminkijoen reissun jälkeen suunnattiin Antin kanssa taivalkosken Ohtaojalle yrittään ensimmäistä kalaa tälle vuodelle.

Pyynnit aloitettiin 11 jälkeen ylemmän laavun kohdalta. Joessa oli aika sopivasti vettä, joka oli vielä melkoisen kylmää rannalta valuvien lumen sulamisvesien takia. Pikkuhiljaa edettiin jokea alaspäin aina välillä heitellen.

Kovemman koskijakson jälkeen tuli rauhaisempaa virtaa, josta bongasin pohjalla lötköttelevän taimenen. Yritin ruokkia sille larvaa ja pupaa, mutta ei tuntunut kiinnostavan paskanvertaa. Muutaman yrityksen jälkeen kala pakeni paikalta. Olihan melkoisen hienoa yrittää näkyvää kalaa.

Siitä sitten jatkettiin alavirtaan aina Iijoelle saakka. Menomatkalla saimme yhdestä mutkasta useita mukavan kokoisia harjuksia. Iijoen puolella oli pientä tungosta, mutta Antti onnistui kuitenkin koukuttaan yhden pienen harjuksen.

Paluumatkalla autolle pysähdyimme vielä yrittään nähtyä taimenta. Siellähän se taas lötkötteli samassa kuopassa. Kun katselimme kalaa ja mietimme mitä sille tarjota, niin taimen nousi yhtäkkiä kuopasta ja kävi hakeen pinnasta potnapekan. Oli muuten upeaa nähdä reilun parin metrin päästä moinen näky!

Yrittäessämme napata kalaa pintureilla, se lähti monta kertaa seuraamaan perhoa, mutta kääntyi viimehetkellä takaisin kuoppaansa. Viimein pitkän potnapekka pinturia seuraamisen jälkeen kala katosi näkyvistä, mutta muutamaa minuttia myöhemmin Antti onnistui koukuttaan sen keskeltä virtaa. HIENOA!

Makkaran paiston jälkeen kävimme vielä kopaseen ylävirran puolella, josta sainkin mojovan tärpin streameriini. Aika pitkän väsyttelyn jälkeen noin 1,5 - 2 kg taimenen vötkäle irtosi koukusta. Ei kuitenkaan jääny paska maku, sillä pääsinhän ptkästä aikaan väsyttelemään vähän reilumpaa kalaa. Olisihan sen kalan kuitenkin mieluummin vapauttanut haavista.



Kun olimme päässeet jo lähes autolle saakka Antti sukelsi perseitä myöten kuoppaan kahluuhousujen ryypätessä jääkylmää vettä. Sen kunniaksi koukutin vielä Antin kompurointipaikasta reilusti mitallisen harrin.

Siinä olikin sitten urakka lopussa 8 tunnin jälkeen. Kokonaisuutena hienoja kokemuksia, mutta kuitenkin jäin hieman kaipaamaan useampia tapahtumia eteenkin harrien osalta. Antti vissiin lykkää vielä muutamia kuvia reissusta.