Talven tuloa

Talvi tekee tuloa jo tänne pohjoseen toden teolla. Onhan tuota luntakin jo melkein kymmenen senttiä, mutta meri on toki vielä auki. Kävästiin itse asiassa Simon kanssa lauantaina vielä virpalla heitteleen taimenta siinä toivossa, että joku kala olisi eksynyt lähemmäksi rantaa. Munat pataan kuten arvata saattaa, mutta oli kuitenkin mukava käydä vispaan lusikkaa tähän aikaan vuodesta.

Kausi alkaa olemaan kutakuinkin pulkassa. Yhteenvetona voisi sanoa, että aika vähiin jäi kalastustunnit tänä vuonna. Kokonaisuudessaan kesävehkein taisi tulla tunteja sellanen 90h. Kalojen syönti innokkuus 0,12 kalaa/h. Ei mitään mairittelevia lukuja. Lohireissu meni kalojen osalta alakanttiin tänä vuonna henk.koht. Muuten reissu oli kyllä kaikin puolin onnistunut ja taas opittiin monta uutta kikkaa. Muiden kotimaisten jalokalojen perässä ei sitten oikeastaan tullut montaa kertaa joella käytyäkään. Perheen juniori piti huolen siitä, että tekemistä riitti vapaa ajalla.

Ensi vuotta ajatellen on nyt kuitenkin monta ässää hihassa, jotka pitäisi vain saada jossakin välissä livautettua tuonne perhorasioihin. No jospa tässä vielä talven aikana tulisi sellainen hetki että ehtisi muutaman perhosudinkin tekaseen...

Kauden päättäjäiset

Viime viikonloppu taisi päättää omalta osalta tän vuoden kalastusrupeaman. Lauantaina lähes koko päivä tuli piiskattua Merikarvianjokea. Sunnuntaina vuorossa oli kotoisa Viinikanjoki. Pidettiin kaverin kanssa leikkisä parin "osakilpailun" skabakin siinä samalla. Onneks mä tarjosin sen kahvin köffillä :)

Merikarvianjoella päivä oli passeli ilman puolesta. Kaloja ei liikaa tullut, mutta jotain siiman päässä kävi välillä. Merikarvianjoen osakilpailun hävisin niukasti yhdellä kirbelillä 3-2. Yksi karkuun päässyt kirbeli ratkaisi sen pelin. Omat kirjolohet ei tosiaan tulleet kovin helpolla. Päivä piti paiskata jokea, kunnes pimeyden laskettua Lankoskelta tuli pari kappaletta aivan muutamien minuuttien aikana. Tumma, melko suuri streameri pinnassa uitettuna toimi tuohon aikaan. Onkimisesta pilkkopimeässä tuli samantien mielenkiintoista, kun siiman päähän tarttui jotain muutakin kuin maata tai puita. Hartsan kirbelit tuli pitkin päivää ja näytti jo siltä, ettei mulla ole mitään saumaa taistella Merikarvian herruudesta. Kaloja olis tullu varmaan lisääkin, mutta seuraavana päivänä vuorossa oli Viinikanjoen etappi, joten piti vielä ajella kotiin yötä myöten.

Pikkunen merikarvialainen

Viinikanjoella oli odotukset hieman heikommat saannin suhteen kuin edellisenä päivänä Merikarvialla. Todennäköisesti sieltä ei montaa mitallista löytyisi viime kesän jälkeen. Näinhän siinä käviki, mutta onneksi edes yksi - ja Harrille sekin. Turpiin tuli omalla kotikentälläki. Kairokosken loppuliusta, pikkusella kuulapupalla löytyi edes se yksi vertailukala. Päivän puheenaihe oliki "maanmakuiset" istukkaat. Laitanpa tähän vähän kotiinpäin viedäkseni Harrin kuvan merikarvialaisen ja viinikkalaisen fileen eroavaisuudesta.

@ Harri

Astinjoki

Kala nimeltä harri. Tulipa käytyä pienehköllä Astinjoella Kuusamossa viime sunnuntaina, kun appiukon synttäreistä oli selvitty. Tavoitteena oli löytää kookkaanpia harjuksia tai siikaa. No harjusta löytyi vaikka kuinka, mutta valitettavasti olivat vain luokaa 10-25cm. Kuulapäänymphi jäniksen naamakarva rungolla oli haluttua tavaraa. Joki on tosi matala ja pääosin melko ruohottunutkin. Alkukesästä varmasti ihan mukava paikka kalastaa kun vettä on vähän enemmän. Oli sieltä kuulemma alkukesästä saatu 40cm harrejakin. No jospa sitten ensi kesänä. Tammukoita kävin myös kiusaamassa. Ovat muuten pirun ärhäköitä ottamaan.

Sulkasiipisiä

Tuli urakoitua ensimmäisten sulkasiipisten perhojen siivet uuteen loistoon. Siipimateriaalien naittamisen unohdin kokonaan ja ladoin eriväriset kalkkunat erikseen kiinni. Tekniikka oli huomattavasti helpompi ja moninkertaisesti nopeampi tapa sitoa "levysiipisiä" kuin naittamalla siipi ennen kiinnitystä. Lisäksi siipeä muutaman kerran "sukimalla" kalkkunat ja muut materiaalit naittuivat kohtalaisesti kiinni.

Vielä puuttuu muutama malli ja värisävy boksista! :)

Lohireissu á Neiden

12.7. - 19.7.

Niin se viikko vierähtää todella nopeasti. Takaisin kotona taas, mutta onneksi vuodessa on vain 52 viikkoa ja ensi vuoden reissu on alustavasti varattu.

Maanantaina kurvailtiin kolmeen pekkaan kohti pohjosta ja Neideniä. Illalla välineiden desinfioinnit ja luvat taskussa kohti jokea ja perhokalastusaluetta. Pyytöhommat lähtikin maukkaasti liikkelle, kun muutamassa tunnissa Pete ja Simo oli koukuttanu titit rannalle. Siitä oli seuraavana aamuna hyvä jatkaa. Tokaspa norjalainen, kun yhden maissa jo lähdettiin nukkumaan, että "så tidigit"?

Muutamien tuntien levon jälkeen perhokalastusalueelle ja Väyläkosteella, jossa tulikin ensimmäinen tärppi Mustaan Aaltoon, mutta perskule, kun pidin liian löysällä, niin irtihän se pääsi. Tiistai aamuna ei perkuupöydälle ollut käyttöä.

Seuraava ilta oli ehkä ensimmäistäkin makiampi. Ennen puolta yötä Simon pyytöön tärähti komea lohijalka, 4,6 kg. Puolen yön jälkeen tulikin hiljaisempi hetki, kun kellään ringin porukasta ei purrut ja oltiin jo kypsiä lähtemään nukkuun. Onneksi poijaat houkutteli vielä yhden, sen viimeisen laskun tekemään. Silloinhan se tulee, kun sitä vähiten odottaa. Toppakiven reunasta iski komea titti, 2,8 kg. Tähän oli omalta osalta hyvä lopettaa yön pyytämiset.

Keskiviikkona nukuttiin pitkälle päivään, joten edellinen lupa oli jo loppunut. Illalla uudestaan pyytämään ja tietysti perhokalastusalueelle. Pyydöt aloitettiin taas alempaa pk-aluetta. Allekirjoittanut ja Pete aloitettiin Väyläkosteelta ja Simo Venerannasta. Väyläkoste tuntui hiljaiselta, vaikka titit aina välillä kävivätkin hyppimässä poolissa. Venerannassa oli samoin ollut kohtuu hiljaista. Myöhemmin illalla tuli Väyläkosteelta muutamia tärppejä, mutta varovaisia tukistuksia tiukempia iskuja ei osunut. Taas välillä nukkumaan ja aamulla takaisin. Aamulla tosin tehtiin lyhyt mutka Mutkakoskelle, josta parin heiton jälkeen lähdettiin taas pk-alueelle. Vesi oli turhan korkealla ylempänä jokea perhonheittoa ajatellen. Olipa hyvä, että lähdettiin pk-alueelle, koska siellä tuntui perhot kelpaavan lohille. Green Buttiin nousikin komia lohijalka ja pienen täpinöinnin jälkeen hymy oli herkässä. 4,7 kg ja 83 cm, jejeee. Ennen luvan päättymistä Simo kävi ronkkimassa katiskoja ja titin kanssahan se sieltä takaisin tuli.

Torstaina oli lohenpyynnissä välipäivän vuoro ja ravun pyyntiä Jäämerellä. Harmillisesti vesi oli merellä aivan sekaisin pienempien jokien tulvavesistä ja ravuista ollut tietoakaan. Pari kampelaa ja useampi simppu tuli saaliiksi. Lisäksi toisen veijarin siimat oli melko sotkussa, mutta onneksi uudet siimat löyty Näätämön marketista.

Loppuviikko meni omalta ja Peten kohdalta heittoharjoittelun merkeissä, mutta onneksi matkassa oli pyyntimieskin. Reissun suurin lohijalka tuli viimeisellä luvalla ja tietysti pk-alueelta. Oma heittovuoro päättyi ja huikkasin pojille, että nyt nousee jalkaluokan kalaa ja reilusti. Eihän siinä kauaa mennyt, kun Simo väsytteli 4,9 kg jalan lastenaltaasta. Ko. kala tuli samalla perholla, jolla sama pelimies oli koukuttanut siltamontusta oikean lohen. Olihan se täpinöissään sen jälkeen, vaikka karkuun pääsikin. Täytyy myöntää, että niin olin kyllä itseki. Kädet tärisi jo valmiiksi, kun siltamontun heittovuoro osui omalle kohdalle. Ei vaan ollut oikeaa lohiperhoa mun rasiassa.

Sunnuntaina simppujen ja kampeloiden ärsyttämät pyyntimiehet kävi vielä koittamassa kuningasrapujen pyyntiä. Tällä kertaa hyvällä menestyksellä. Vesi oli huomattavasti selkeämpää ja matalammalla. Kolme kappaletta kuningasrapuja nousi ennenkuin rankkasade lopetti pyyntihommat. Maanantai meni taas matkatessa takaisin kotiin päin haikein mielin. Uudestaan sinne on päästävä.

Pintaperhostelua

Juhannuksena pinturikausi on näillä nurkilla yleensä alkanu ja päättynyt melko nopeasti. Eilen pääsin nauttimaan ehkä kesän parhaista kirjolohen pintaperhosteluista.

Kairokoski tuli koluttua iltasella ensin, mutta lukuunottamatta Peltin yhtä tärppiä, hiljaista oli. Samoin hiljaiselta näytti myös Haapasen niska kalojen osalta. Pinnassa ötökkää riitti.

Lehtisen niska oli myös hyönteiselämää täynnä. Ensimmäinen tuikki näkyikin jo kaukaa. Pinturirasioita hetken tuijotettuamme, siiman päähän päätyi lopulta jatkoperä päivyri, joka toimi. Ensin koitin kyllä kaikenmaailman Nalleja ja caddiksia, mutta kun Pelti oli tartuttanut jo kaksi kirjolohta jatkoperällä, päädyin tietysti samaan perhoon.

Kolmas kirjolohi Peltillä tuli jo ylös asti, komean esityksen päätteeksi. Muistaakseni 53 cm (tai jotain sinne päin) täyttä ruutia ja lähes ehjä pyrstö pitivät sellaisen mekastuksen, että morjesta päivää. Kaveri hurjasteli pari sellasta spurttia, että pohjasiimojakin melkein pääsi hyödyntämään.

Oma kala tuli tismalleen saman kiven edestä eikä hävinnyt show numerossaan paljoa isoveljelleen. 45 cm kirbeli kävi mm. vastarannalla (kuvassa olevan kallion päällä) ja mekasti pinnassa enemmän kuin riittävästi. Pientä jännitystä lisäsi myös se, että spurtit suuntautuivat alavirtaan päin, ja koskeen sitä en halunnut päästää. Lopulta kala solahti nätisti haaviin. Siihen loppuikin tapahtumat, mutta olipa hauskaa.

Neiden on my mind.

Neidenillä...

...lohi vääntää jo kovaa vauhtia kohti Suomen rajaa. Näyttäähän tuolla saalistilastossakin muutamia firrejä olevan. Parin viikon päästä näihin aikoihin pitäisi sitten itsekkin olla siimat suorina tai solmussa kyseisellä joella.

Nämä ajatukset mielessä tuli sitastua muutama karva siiman päähän. Ensi alkuun oli tarkoitus alkaa värkkään putkia. Mutta kun mitään järkevää ei tullut mieleen päätin turvautua Halosen Mikon "Valikoituja lohiperhoja" -kirjaan. Tällä kertaa perhorasia täytteeksi päätyi FF-flua ja Aamurusko nimiset perhot. Lisätietoja perhoista löytyy yllä mainitusta kirjasta. Että näin.

Kuontijärvi

Tuli kävästyä pikku reissu kuontijärven ja jaurikaisen yhdistävällä joen pätkällä siikaa tavoittelemassa. Jokivarsi oli kovin puskittunut eikä minulla ollut kuin kumisaappaat jalassa. No muutamasta kohdasta pääsin nalle puhia tarjoamaan ja kymmenkunta 10-20cm siikaa sainkin. Parhaat paikat jäi kuitenkin pyytämättä, kun ei päässyt rannalta heittämään.
Käväsin myös ajelemassa Astinjoella mutta juuri kun pääsin pelipaikoille niin alkoi hirveä sade salamoiden säestämänä. Niinpä tämän paikan testaus jäi tulevaisuuteen.
Pikku siikoja oli mukava kalastaa pikkuvavalla ja pintaperholla. Pitää ottaa seuraavalla kerralla vaan kahluuvermeet mukaan.

Simo river

Aurinko paistoi täydeltä terältä kun starttasin auton ja käänsin nokan kohti Simojokea. Matkalla alkoi jo fiilistely siitä miltä tuntuisi lohnake siiman päässä. Pääsin Simoon siinä kymmenen aikaan aamupäivällä. Luvan hommaus ja sitten ei muuta kuin perhoa kastamaan. Olin alustavasti ajatellut että Kiusankoski/Saukkokoski olisi ne paikat jossa voisi käydä. Suuntasinkin matkani ensin Lapin ringin camping alueelle. Leirintäalueen isäntä siellä tomerana portilla oli vastassa. Tuumasi melkein saman tien, että jos et jää yöksi ei ole Kiusankoskelle ainakaan heidän rannasta mitään asiaa. No minä kiitin ja käänsin nokan toiseen suuntaan ja kohti Mertakoskea, joen etelärannalta. Kyseinen koski on järjestyksessä toinen kun lasketaan mereltä päin, eli nousukkaita olisi luullut olevan liikenteessä.

Varusteiden virittely ja niinpä olinkin jo ennen yhtätoista lorkkimassa kosken yläosalla. Laitoin ensi alkuun uuden Guiden jatkopääsiiman varustettuna nopeasti uppoavalla kärjellä plus tähän vielä lisäksi painavahko putkiperhon kyytipojaksi. Sehän oli koko ajan pohjassa kiinni enkä tahtonut päästä alkuun ollenkaan. Toki paikkakin oli uusi eikä sitä oikein tiennyt missä pystyy kahlailemaan. Niinpä vaihdoinkin muutaman oijenneen koukun ja perhon menetyksen jälkeen siiman päähän interi/uppoava pään ja homma alkoi luistaa hieman paremmin. Toki kosken muodotkin alkoi hahmottua eli en enää heitellyt matalikoille. Puolen päivän jälkeen paikalle saapui myös Haukiputaalta pari vanhempaa miestä. Olivat kuulemma pari päivää aikaisemmin nähneet muutaman lohen hypyn yläosan niskan alapuolella. Kertoipa tämä toinen herrasmies, että oli Kiiminkijoesta saanut pari kesää sitten 5 kg lohen perholla ja viime kesänä samasta montusta 3 tittiä. Asui kuulemma joen varressa.

Siinäpä se päivä meni mukavasti heittoharjoituksissa ja rusketusta kohentaessa. Elohopea taisi nimittäin näyttää rapiat 20 astetta ja aurinko paistoi koko päivän. Viiden aikaan laittoin kimpsut kasaan ja suuntasin auton kotia kohti.

Kaikuluotauksen mukaan edellisenä päivänä oli jokeen noussut 15 kalaa ja yhteissaldo yli 100. No minulle kalat eivät näyttäytyneet. Olisihan se tuonut jännitystä lisää jos siellä joku olisi vähän läsäytellyt. Mertakoski oli mukava paikka kalastaa ja suhkot helppo myös kahlata. Nyt on siimat oijottu ja turhat paineet päästetty ajatellen tulevaa Neidenin reissua.

Pyhänkoskella

Illanviettoa a'la perhokalastus. Pyhänjoella Pyhänkoskella tuli lorkittua lauantai-ilta kirbelin ja taimenen toivossa. Vettä oli riittävästi, mutta ei liikaa. Yllättävän ruskeaa oli vesi vieläkin verrattuna esim. viime vuotiseen. Alku illasta tuuli melko reilusti ja tämä aiheutti hieman onkelmia kahden stremaerin ja lyijymoltin kanssa lorkkiessa. Pitipä se perukekin vaihtaa kesken session kun alkoi olla niin solmussa. Varmoja kalatärppejä ei kovasta yrityksestä huolimatta tullut. Paikalla oli myös reilu puoli kymmentä muuta kalastajaa. Yksi virppamies sai kirbelin vastarannalta, mutta muita lohikalansukuisia otuksia ei näkynyt. No mukava oli kuitenkin kävästä heittelemässä, kun taas jokunen viikko ehti vierähtää edellisestä kerrasta. No jospa se kesä tästä lähtisi kunnolla käyntiin.

Korkeeta ja sopivaa vettä

Kesäkuun alku ja edellisestä poustauksesta taas melkein kuukausi. Viikonloppu in Parkano. Sehän tiesi vain sitä, että joella sitä tulisi aikaa vietettyä.

Perjantaina illalla joessa hurja virtaama, mutta yksi kirjava lohi savustuspönttöön kuitenkin löyty. Keltarunkoinen muddleri oli ottipelinä.

Lauantai aamuna kukonlaulun aikaan joelle, jossa vesi oli laskenut yön aikana todella sopivalle korkeudelle.

Aamulla koskesta nätti luonnonasukki (todennäköisesti) ja useita kirbeli tärppejä. Yksi mitan täyttävä pullea taimen vielä 9 aikaan ennen kuin vesi alkoi nousta kohisten taas liian korkealle, jotta koskessa olisi pystynyt onkimaan.

Lauantai-illasta Aureeseen pyytöhommiin. Vettä virtasi sielläki aavistuksen liikaa. Ei kuitenkaan niin paljon, että kalastusta olisi haitannut, kun yksi junanveturi tälläsi Peltsin tinseliin. Niinku usein tollasten vetureiden kanssa käy, niin tämäkin pääsi irti. Itsellä tärpit tasan 0, todennäköisesti siksi, kun tinselit sai olla rasiassa aivan rauhassa ja siiman päässä oli jotain muuta. Henkan tinselin löysi yksi lähes mittanen kirkas taimen.

Puolen yön paikkeilla 2 astetta lämmintä... vois noi yöt vähän lämmetä, niin tarkenis joella vipeltää.

Ohhoh

Miten siinä nyt noin pääsi käymään, Suomi voitti taas. Helatorstaina tuli pyörähdettyä Merikarvianjoella pyytöhommissa. Aamulla pääsin suht ajoissa liikkeelle, vaikka Suomen peli edellisenä iltana oliki äärimmäisen jännittävä, joten pari olutta siinä täyty kumota.

Puolen päivän jälkeen siis lupa taskussa ja kohti Puukoskea parin tulevan Ässä-fanin kanssa ;) Porukkaa oli ku Parkanon markkinoilla, paljon. :) Johonki väliin sitä sai aina silloin tällöin perhonsa tiputettua, mutta ei isompia tapahtumia. Pyytöaikaa sai kaikenväriset putkiperhot, joihin pienet taimenet kävi välillä itsensä koukuttamassa. Onneks oli väkäsetön yksihaarakoukku, niin ei tarvinnut taistella niitä kauaa koukusta irti.

Puukosken jälkeen suunta Holmankoskelle, josta tapahtumia alko tippua jokaiselle. Iltapäivän muutaman tunnin sisään ylös asti nousi kolme pientä sateenkaarirautua. Tapahtumia tuli enemmän, mutta kirbelit oli melko ronkelilla päällä ja kävivät vaan tukistelemassa perhoja. Omalla kohdalla Sillen kuparituubi oli ainut perho, mihin tuli muutama tukistus. Ylösasti tulleet kirret nousi hieman perinteisimmillä perhoilla - mustalla ja pinkillä liitsillä. Kuitenkin aika raskaalla lyijyvuoratulla perukkeella, eli pohjia myöten sai ronkkia, jotta tärppejä osasi odottaa.

Illalla vielä Lankoskella pari tuntia pyytöhommia, mutta tuubit ei näköjään kelvannu tuoreille istareille. Liitsit kyllä kelpasivat. Noh, MP reissuhan siitä tuli, mutta ei niitä pilkullisia nousukalojakaan paljo näkyny muillekaan tulevan. Hieno päivä, keli oli ainakin kohdillaan.

Voihan Råtta

Tuli ajankuluksi nokan niistämisen välissä sidottua muutama Rusty Rat perho. Perhot olivat kohtuu helppoja ja nopeita sitoa ja lopputulos oli mielestäni sen verran hyvä, että näitä pitää sitoa myös muissa väreissä. Vähän vaan mietityttää ottaako lohi Neidenillä keltamustaan perhoon, kun ei väriyhdistelmä ole ainakaan aiempina kesinä antanut tapahtumia. Ehkä pitäisi sitoa muunnoksia hopealla perällä ja mustalla kierteellä tai mustalla rungolla ja paksulla hopealla kierteellä?

Action viikonloppu

Hulvaton viikonloppu takana. Pe-la-su kalassa ja välillä kerkes käydä vielä perhomessujen tunnelmaa haistelemassa. Perjantaina Pirkanmaan tourin avausetappi oli Viinikanjoki. Pete oliki ottanut varaslähdön ja käynyt jo aamupäivästä perhoja uittamassa, kun itse pääsin vasta n. kuuden pintaan joelle. Aamupäivä oli kuulemma mennyt hiljaisissa merkeissä ilman tapahtumia. Iltasyöntikään hyvältä alkuun vaikuttanu, mutta juuri ennen pois lähtöä, melkein sillä kuuluisalla viimeisellä heitolla läski kirjolohi rimpuili Peten ahvenstreamerin koukussa. Talviterässä ilmeisesti väsystystaidot, kun karkuun komian kalan päästi. Saunan lämmitykseen seuraavaksi, ku uusia tärppejä ei seuraavilla heitoilla tullut.

Uusi aamu ja parempi päivä. Lauantaina käytiin sitten perhomessujen tunnelmaa aistimassa ja uusia välineitä haalimassa. Isoimmat ostoskassit autokunnasta taisi olla allekirjoittaneella pois lähtiessä, vaikka mitään kovin suurta en tällä kertaa löytänyt mukaan minäkään. Pete taisi olla enemmän fiiliksissä kuuluisien perhonheittogurujen näytöksistä, kun välineiden ädläyksestä.

Uutta kelaahan täyty päästä testaamaan itse teossa, joten auton nokka messujen ja ruokatankkauksen jälkeen Itä-Parkanon maisemiin Aureeseen. Pieni metsän keskellä virtaava joki on pienten järvien välisistä pätkistä muodostuva mielenkiintoinen taimenpaikka. Lupaa ostaessa kuultiin, että vesi on laskemaan päin ja saumat taimeniin hyvät. Tämä tietysti nosti pykälällä toiveita kalantulosta. Paikan koluaminen aloitettiin kolmeen mieheen koskipätkän niskalta, missä oli maukkaita kiven takusia asentopaikoiksi. Herkullisesta paikasta huolimatta ei elämää. Vuolaampi koski sivuutettiin suosiolla ja aloitettiin kosken loppuliu'un pommittaminen.

Loppuliu'ussa kalastamista kyllä riitti ja siinä tovi taisikin mennä ennen ensimmäistä tärppiä. Valkonen streameri toimii, tosin siinä vaiheessa ei osannut sanoa oliko tärpin aiheuttaja hauen retale vai taimen. Seuraava tärppi olikin rajumpi ja sain väsytellä minuutin luokkaa komiaa kalaa, joka kävi alkuun pinnan tuntumassa riehumassa ja päätti sitten murjottaa hetken pohjan tuntumassa ja sitten lähteä ylävirtaan päin, jonka jälkeen valkonen liitsi pomppas silmille. Fy faaan! Ei mennyt montaa minuuttia, niin kauden avauskala oli rannalla, puikkari hauki otti jalkojen juuresta veden pinnan päälle kaatuneen risupuskan alta ja tuli samalla vedolla rannalle. Noh, joka vuosi, kun avauskalana on ollut hauki, niin on tietänyt hyvää meininkiä kesälle :) Hjyvä meininki jatku jo samaisena iltana, kun tasan 50 cm taimen pötkötti haavissa. Valkoinen liitsi punasella iskupisteellä toimi ottiperhona. Lauantai-illan tanssit taimenten kanssa loppu itsellä siihen. Pete sai kuitenkin vielä maagisella valkoisella streamerillä todella laihan taimenen samaisesta kosken loppuliu'usta. Peten taimenen ottiaika taisi olla kellon tarkasti sama kuin pe-illan kirjolohella.

Kun viikonloppu näin mukavasti mennyt hienon harrastuksen parissa, niin mitä sitä vielä lopettaakaan. Sunnuntaina tuli lähdettyä Aureeseen uudestaan, kun lupaaki oli vielä klo 17 asti jäljellä. Nyt ukkoja oli kaksi, mutta vapoja neljä. Tehtiin kunnon Erä-lehti henkinen vapa-/kelatesti komeron nurkasta löytyneillä vavoilla ja uusilla/vanhoilla keloilla. Testituokion aikana pari nättiä kalaakin saatiin väsytellä, jotka molemmat vaikuttivat melko pirteiltä ja hyväkuntoisilta ajankohtaan nähden. Niin se viikonloppu menee yhdessä hujauksessa, kun on kunnon actioniä.

Mukavata oli ja seuraavaa reissua odotellessa.

Kauden alkua odotellessa

Niin se vaan taas tuo kevät tulee, vaikka jo vähän aikaa näytti että mitenkähän tänä vuonna käy. Perhomessutkin olisi sitten viikonloppuna, jonne meikäläisen matkakin pitäisi viedä. Sen verran kovat alkaa poltteet oleen kalaan pääsystä, että eiköhän se meikäläisenkin kausi pyörähdä käyntiin tuolla Parkanossa. Täälläkin jo joet on jääpeitteestään luopuneet, mutta muuten olosuhteet joella eivät ole kovinkaan otolliset. Muutama karva on tullut sidottua myös koukun nokkaan. Nähtäväksi jää missä yhteydessä niitä ensi kesänä liotellaan.

Neidenin reissua odotellessa...

Verryttelyä

Matojen sidontataidot päässy vähän ruostumaan, mutta onneks kalat ei oo yhtä valikoivia ulkonäön suhteen, ku oma silmä. Kyllä nämäki siiman päähän taitaa juuri päästä.

Joku Blue Charmi ja pikkumadot

Good Friday

Morjesta pöytään. Ei ollut pitkäperjantai nimensä mukaisesti vapaasti suomennettuna kovin hyvä perjantai. Kausi lähti siis jo lähes perinteiseen tapaan pääsiäisviikonloppuna käyntiin Viinikanjoella. Hankikorreja räpytteli muutamia siellä täällä ja muutama niistä päätyi myös ravintoketjussa eteenpäin loiskauksen saattelemana. Noh, ettei aivan väärää kuvaa synny niin tasan kolme tuikkia viiden tunnin tähystämisen ja kalastelun lomassa näkyi. Yksikään tuikki ei siis osunut jäljitelmäkorrin kohdalle.

Keli oli pessimistisesti puolipilvinen ja lämpöä aamulla 3 ja iltapäivällä 8 astetta. Mainio ilma siimojen suoristeluun siis. Vesi oli todella matalalla, todennäköisesti yläpuolisen padon luukut on ollu melko minimivirtauksella.

Pieni on pahasta

Tuli tehtyä muutama mato ensi kesää varten. Ylimmäinen on niin ruma, että sitä tulee tuskin koskaan sidottua siiman päähän. Muille lataan suuria odotuksia.

Pikkuperhot ovat noin 2,5 cm pitkiä ja todella yksinkertaiseti sidottuja:
- Koukkukoko 10
- Nippu mustaa kettua siiveksi
- Vähän fläsää tai riikinkukkoa
- Kurkkuun pieni nippu kettua tai ei mitään
... ja hyvä tulee!!

Spigotti pyörii

Nyt lähti spigotti sauhuamaan ja tuotantoa syntyy. Muutaman pikkuperhon jälkeen ajattelin sitasta uutta väriä lohiperhorasiaan ja tuloksena synty vihreä Mar Lodge.

Uusi vuosi vanhat pörhöt

Morjesta pöytään.

Vuosikymmen vaihtu, mutta vanhat perhomallit pysyy. Ensimmäinen lohnake tuli aikoinaan tällä...


...joten niitähän täyty saada lisää perhoboksiin. Samoin viime kesän harrin tappopelejä (mustia kuulapää pupia) tuli pari pyöräytettyä varastoon.

Kireitä siimoja kaikille uuteen vuosikymmeneen!