Voihan Råtta

Tuli ajankuluksi nokan niistämisen välissä sidottua muutama Rusty Rat perho. Perhot olivat kohtuu helppoja ja nopeita sitoa ja lopputulos oli mielestäni sen verran hyvä, että näitä pitää sitoa myös muissa väreissä. Vähän vaan mietityttää ottaako lohi Neidenillä keltamustaan perhoon, kun ei väriyhdistelmä ole ainakaan aiempina kesinä antanut tapahtumia. Ehkä pitäisi sitoa muunnoksia hopealla perällä ja mustalla kierteellä tai mustalla rungolla ja paksulla hopealla kierteellä?

Action viikonloppu

Hulvaton viikonloppu takana. Pe-la-su kalassa ja välillä kerkes käydä vielä perhomessujen tunnelmaa haistelemassa. Perjantaina Pirkanmaan tourin avausetappi oli Viinikanjoki. Pete oliki ottanut varaslähdön ja käynyt jo aamupäivästä perhoja uittamassa, kun itse pääsin vasta n. kuuden pintaan joelle. Aamupäivä oli kuulemma mennyt hiljaisissa merkeissä ilman tapahtumia. Iltasyöntikään hyvältä alkuun vaikuttanu, mutta juuri ennen pois lähtöä, melkein sillä kuuluisalla viimeisellä heitolla läski kirjolohi rimpuili Peten ahvenstreamerin koukussa. Talviterässä ilmeisesti väsystystaidot, kun karkuun komian kalan päästi. Saunan lämmitykseen seuraavaksi, ku uusia tärppejä ei seuraavilla heitoilla tullut.

Uusi aamu ja parempi päivä. Lauantaina käytiin sitten perhomessujen tunnelmaa aistimassa ja uusia välineitä haalimassa. Isoimmat ostoskassit autokunnasta taisi olla allekirjoittaneella pois lähtiessä, vaikka mitään kovin suurta en tällä kertaa löytänyt mukaan minäkään. Pete taisi olla enemmän fiiliksissä kuuluisien perhonheittogurujen näytöksistä, kun välineiden ädläyksestä.

Uutta kelaahan täyty päästä testaamaan itse teossa, joten auton nokka messujen ja ruokatankkauksen jälkeen Itä-Parkanon maisemiin Aureeseen. Pieni metsän keskellä virtaava joki on pienten järvien välisistä pätkistä muodostuva mielenkiintoinen taimenpaikka. Lupaa ostaessa kuultiin, että vesi on laskemaan päin ja saumat taimeniin hyvät. Tämä tietysti nosti pykälällä toiveita kalantulosta. Paikan koluaminen aloitettiin kolmeen mieheen koskipätkän niskalta, missä oli maukkaita kiven takusia asentopaikoiksi. Herkullisesta paikasta huolimatta ei elämää. Vuolaampi koski sivuutettiin suosiolla ja aloitettiin kosken loppuliu'un pommittaminen.

Loppuliu'ussa kalastamista kyllä riitti ja siinä tovi taisikin mennä ennen ensimmäistä tärppiä. Valkonen streameri toimii, tosin siinä vaiheessa ei osannut sanoa oliko tärpin aiheuttaja hauen retale vai taimen. Seuraava tärppi olikin rajumpi ja sain väsytellä minuutin luokkaa komiaa kalaa, joka kävi alkuun pinnan tuntumassa riehumassa ja päätti sitten murjottaa hetken pohjan tuntumassa ja sitten lähteä ylävirtaan päin, jonka jälkeen valkonen liitsi pomppas silmille. Fy faaan! Ei mennyt montaa minuuttia, niin kauden avauskala oli rannalla, puikkari hauki otti jalkojen juuresta veden pinnan päälle kaatuneen risupuskan alta ja tuli samalla vedolla rannalle. Noh, joka vuosi, kun avauskalana on ollut hauki, niin on tietänyt hyvää meininkiä kesälle :) Hjyvä meininki jatku jo samaisena iltana, kun tasan 50 cm taimen pötkötti haavissa. Valkoinen liitsi punasella iskupisteellä toimi ottiperhona. Lauantai-illan tanssit taimenten kanssa loppu itsellä siihen. Pete sai kuitenkin vielä maagisella valkoisella streamerillä todella laihan taimenen samaisesta kosken loppuliu'usta. Peten taimenen ottiaika taisi olla kellon tarkasti sama kuin pe-illan kirjolohella.

Kun viikonloppu näin mukavasti mennyt hienon harrastuksen parissa, niin mitä sitä vielä lopettaakaan. Sunnuntaina tuli lähdettyä Aureeseen uudestaan, kun lupaaki oli vielä klo 17 asti jäljellä. Nyt ukkoja oli kaksi, mutta vapoja neljä. Tehtiin kunnon Erä-lehti henkinen vapa-/kelatesti komeron nurkasta löytyneillä vavoilla ja uusilla/vanhoilla keloilla. Testituokion aikana pari nättiä kalaakin saatiin väsytellä, jotka molemmat vaikuttivat melko pirteiltä ja hyväkuntoisilta ajankohtaan nähden. Niin se viikonloppu menee yhdessä hujauksessa, kun on kunnon actioniä.

Mukavata oli ja seuraavaa reissua odotellessa.

Kauden alkua odotellessa

Niin se vaan taas tuo kevät tulee, vaikka jo vähän aikaa näytti että mitenkähän tänä vuonna käy. Perhomessutkin olisi sitten viikonloppuna, jonne meikäläisen matkakin pitäisi viedä. Sen verran kovat alkaa poltteet oleen kalaan pääsystä, että eiköhän se meikäläisenkin kausi pyörähdä käyntiin tuolla Parkanossa. Täälläkin jo joet on jääpeitteestään luopuneet, mutta muuten olosuhteet joella eivät ole kovinkaan otolliset. Muutama karva on tullut sidottua myös koukun nokkaan. Nähtäväksi jää missä yhteydessä niitä ensi kesänä liotellaan.

Neidenin reissua odotellessa...

Verryttelyä

Matojen sidontataidot päässy vähän ruostumaan, mutta onneks kalat ei oo yhtä valikoivia ulkonäön suhteen, ku oma silmä. Kyllä nämäki siiman päähän taitaa juuri päästä.

Joku Blue Charmi ja pikkumadot

Good Friday

Morjesta pöytään. Ei ollut pitkäperjantai nimensä mukaisesti vapaasti suomennettuna kovin hyvä perjantai. Kausi lähti siis jo lähes perinteiseen tapaan pääsiäisviikonloppuna käyntiin Viinikanjoella. Hankikorreja räpytteli muutamia siellä täällä ja muutama niistä päätyi myös ravintoketjussa eteenpäin loiskauksen saattelemana. Noh, ettei aivan väärää kuvaa synny niin tasan kolme tuikkia viiden tunnin tähystämisen ja kalastelun lomassa näkyi. Yksikään tuikki ei siis osunut jäljitelmäkorrin kohdalle.

Keli oli pessimistisesti puolipilvinen ja lämpöä aamulla 3 ja iltapäivällä 8 astetta. Mainio ilma siimojen suoristeluun siis. Vesi oli todella matalalla, todennäköisesti yläpuolisen padon luukut on ollu melko minimivirtauksella.