Neidenillä...

...lohi vääntää jo kovaa vauhtia kohti Suomen rajaa. Näyttäähän tuolla saalistilastossakin muutamia firrejä olevan. Parin viikon päästä näihin aikoihin pitäisi sitten itsekkin olla siimat suorina tai solmussa kyseisellä joella.

Nämä ajatukset mielessä tuli sitastua muutama karva siiman päähän. Ensi alkuun oli tarkoitus alkaa värkkään putkia. Mutta kun mitään järkevää ei tullut mieleen päätin turvautua Halosen Mikon "Valikoituja lohiperhoja" -kirjaan. Tällä kertaa perhorasia täytteeksi päätyi FF-flua ja Aamurusko nimiset perhot. Lisätietoja perhoista löytyy yllä mainitusta kirjasta. Että näin.

Kuontijärvi

Tuli kävästyä pikku reissu kuontijärven ja jaurikaisen yhdistävällä joen pätkällä siikaa tavoittelemassa. Jokivarsi oli kovin puskittunut eikä minulla ollut kuin kumisaappaat jalassa. No muutamasta kohdasta pääsin nalle puhia tarjoamaan ja kymmenkunta 10-20cm siikaa sainkin. Parhaat paikat jäi kuitenkin pyytämättä, kun ei päässyt rannalta heittämään.
Käväsin myös ajelemassa Astinjoella mutta juuri kun pääsin pelipaikoille niin alkoi hirveä sade salamoiden säestämänä. Niinpä tämän paikan testaus jäi tulevaisuuteen.
Pikku siikoja oli mukava kalastaa pikkuvavalla ja pintaperholla. Pitää ottaa seuraavalla kerralla vaan kahluuvermeet mukaan.

Simo river

Aurinko paistoi täydeltä terältä kun starttasin auton ja käänsin nokan kohti Simojokea. Matkalla alkoi jo fiilistely siitä miltä tuntuisi lohnake siiman päässä. Pääsin Simoon siinä kymmenen aikaan aamupäivällä. Luvan hommaus ja sitten ei muuta kuin perhoa kastamaan. Olin alustavasti ajatellut että Kiusankoski/Saukkokoski olisi ne paikat jossa voisi käydä. Suuntasinkin matkani ensin Lapin ringin camping alueelle. Leirintäalueen isäntä siellä tomerana portilla oli vastassa. Tuumasi melkein saman tien, että jos et jää yöksi ei ole Kiusankoskelle ainakaan heidän rannasta mitään asiaa. No minä kiitin ja käänsin nokan toiseen suuntaan ja kohti Mertakoskea, joen etelärannalta. Kyseinen koski on järjestyksessä toinen kun lasketaan mereltä päin, eli nousukkaita olisi luullut olevan liikenteessä.

Varusteiden virittely ja niinpä olinkin jo ennen yhtätoista lorkkimassa kosken yläosalla. Laitoin ensi alkuun uuden Guiden jatkopääsiiman varustettuna nopeasti uppoavalla kärjellä plus tähän vielä lisäksi painavahko putkiperhon kyytipojaksi. Sehän oli koko ajan pohjassa kiinni enkä tahtonut päästä alkuun ollenkaan. Toki paikkakin oli uusi eikä sitä oikein tiennyt missä pystyy kahlailemaan. Niinpä vaihdoinkin muutaman oijenneen koukun ja perhon menetyksen jälkeen siiman päähän interi/uppoava pään ja homma alkoi luistaa hieman paremmin. Toki kosken muodotkin alkoi hahmottua eli en enää heitellyt matalikoille. Puolen päivän jälkeen paikalle saapui myös Haukiputaalta pari vanhempaa miestä. Olivat kuulemma pari päivää aikaisemmin nähneet muutaman lohen hypyn yläosan niskan alapuolella. Kertoipa tämä toinen herrasmies, että oli Kiiminkijoesta saanut pari kesää sitten 5 kg lohen perholla ja viime kesänä samasta montusta 3 tittiä. Asui kuulemma joen varressa.

Siinäpä se päivä meni mukavasti heittoharjoituksissa ja rusketusta kohentaessa. Elohopea taisi nimittäin näyttää rapiat 20 astetta ja aurinko paistoi koko päivän. Viiden aikaan laittoin kimpsut kasaan ja suuntasin auton kotia kohti.

Kaikuluotauksen mukaan edellisenä päivänä oli jokeen noussut 15 kalaa ja yhteissaldo yli 100. No minulle kalat eivät näyttäytyneet. Olisihan se tuonut jännitystä lisää jos siellä joku olisi vähän läsäytellyt. Mertakoski oli mukava paikka kalastaa ja suhkot helppo myös kahlata. Nyt on siimat oijottu ja turhat paineet päästetty ajatellen tulevaa Neidenin reissua.

Pyhänkoskella

Illanviettoa a'la perhokalastus. Pyhänjoella Pyhänkoskella tuli lorkittua lauantai-ilta kirbelin ja taimenen toivossa. Vettä oli riittävästi, mutta ei liikaa. Yllättävän ruskeaa oli vesi vieläkin verrattuna esim. viime vuotiseen. Alku illasta tuuli melko reilusti ja tämä aiheutti hieman onkelmia kahden stremaerin ja lyijymoltin kanssa lorkkiessa. Pitipä se perukekin vaihtaa kesken session kun alkoi olla niin solmussa. Varmoja kalatärppejä ei kovasta yrityksestä huolimatta tullut. Paikalla oli myös reilu puoli kymmentä muuta kalastajaa. Yksi virppamies sai kirbelin vastarannalta, mutta muita lohikalansukuisia otuksia ei näkynyt. No mukava oli kuitenkin kävästä heittelemässä, kun taas jokunen viikko ehti vierähtää edellisestä kerrasta. No jospa se kesä tästä lähtisi kunnolla käyntiin.

Korkeeta ja sopivaa vettä

Kesäkuun alku ja edellisestä poustauksesta taas melkein kuukausi. Viikonloppu in Parkano. Sehän tiesi vain sitä, että joella sitä tulisi aikaa vietettyä.

Perjantaina illalla joessa hurja virtaama, mutta yksi kirjava lohi savustuspönttöön kuitenkin löyty. Keltarunkoinen muddleri oli ottipelinä.

Lauantai aamuna kukonlaulun aikaan joelle, jossa vesi oli laskenut yön aikana todella sopivalle korkeudelle.

Aamulla koskesta nätti luonnonasukki (todennäköisesti) ja useita kirbeli tärppejä. Yksi mitan täyttävä pullea taimen vielä 9 aikaan ennen kuin vesi alkoi nousta kohisten taas liian korkealle, jotta koskessa olisi pystynyt onkimaan.

Lauantai-illasta Aureeseen pyytöhommiin. Vettä virtasi sielläki aavistuksen liikaa. Ei kuitenkaan niin paljon, että kalastusta olisi haitannut, kun yksi junanveturi tälläsi Peltsin tinseliin. Niinku usein tollasten vetureiden kanssa käy, niin tämäkin pääsi irti. Itsellä tärpit tasan 0, todennäköisesti siksi, kun tinselit sai olla rasiassa aivan rauhassa ja siiman päässä oli jotain muuta. Henkan tinselin löysi yksi lähes mittanen kirkas taimen.

Puolen yön paikkeilla 2 astetta lämmintä... vois noi yöt vähän lämmetä, niin tarkenis joella vipeltää.