Viime viikonloppu taisi päättää omalta osalta tän vuoden kalastusrupeaman. Lauantaina lähes koko päivä tuli piiskattua Merikarvianjokea. Sunnuntaina vuorossa oli kotoisa Viinikanjoki. Pidettiin kaverin kanssa leikkisä parin "osakilpailun" skabakin siinä samalla. Onneks mä tarjosin sen kahvin köffillä :)
Merikarvianjoella päivä oli passeli ilman puolesta. Kaloja ei liikaa tullut, mutta jotain siiman päässä kävi välillä. Merikarvianjoen osakilpailun hävisin niukasti yhdellä kirbelillä 3-2. Yksi karkuun päässyt kirbeli ratkaisi sen pelin. Omat kirjolohet ei tosiaan tulleet kovin helpolla. Päivä piti paiskata jokea, kunnes pimeyden laskettua Lankoskelta tuli pari kappaletta aivan muutamien minuuttien aikana. Tumma, melko suuri streameri pinnassa uitettuna toimi tuohon aikaan. Onkimisesta pilkkopimeässä tuli samantien mielenkiintoista, kun siiman päähän tarttui jotain muutakin kuin maata tai puita. Hartsan kirbelit tuli pitkin päivää ja näytti jo siltä, ettei mulla ole mitään saumaa taistella Merikarvian herruudesta. Kaloja olis tullu varmaan lisääkin, mutta seuraavana päivänä vuorossa oli Viinikanjoen etappi, joten piti vielä ajella kotiin yötä myöten.
Pikkunen merikarvialainen
Viinikanjoella oli odotukset hieman heikommat saannin suhteen kuin edellisenä päivänä Merikarvialla. Todennäköisesti sieltä ei montaa mitallista löytyisi viime kesän jälkeen. Näinhän siinä käviki, mutta onneksi edes yksi - ja Harrille sekin. Turpiin tuli omalla kotikentälläki. Kairokosken loppuliusta, pikkusella kuulapupalla löytyi edes se yksi vertailukala. Päivän puheenaihe oliki "maanmakuiset" istukkaat. Laitanpa tähän vähän kotiinpäin viedäkseni Harrin kuvan merikarvialaisen ja viinikkalaisen fileen eroavaisuudesta.
@ Harri
