Patikointi sujui tällä kertaa hieman mukavammin mitä edelliskerralla johtuen rinkan suuremmasta koosta ja enemmän oikeaoppisesta pakkaamisesta. Lämpötila oli myös sopiva vaeltamiseen, kun aurinko oli pilvien takana piilossa. Matka meni mukavasti maisemista välillä nauttien ja välillä omia kengänkärkiä tuijottaen. Tosin matkasta kolmasosa rämmittiin "jänkhällä" ja matalavartiset vaelluskengät (jos niitä vaellluskengiksi voi kutsua) hörppäsivät vettä odotetusti. Kuitenkin tämä tapahtui vasta viimeisen suon ylityksen aikana. Siihen asti meno oli höyhenenkevyttä. Se ei siinä vaiheessa enää paljon haitannut, sillä kosken kouhunat kuuluivat korvissa jo lähes. Muilla jäsenillä varusteet olivat enemmän asiaankuuluvat ja sukat kuivat, mitä nyt hieman hiestä märät. Joen varteen päästyä alkoi leiripaikan etsintä. Vaellukseen taisi kulua aikaa n. kolmisen tuntia pari lyhyttä taukoa mukaanlukien. Pari vanhaa telttapaikkaa kohteessa olikin, mutta kahdelle teltalle ei oikein sopivia. Ranta oli toisaalta hyvin louhikkoista ja toisaalta hieman soista, joten kuivan ja tasaisen paikan löytäminen oli haasteellista. Sopiva paikka löytyikin joen ylittämisen jälkeen kahden joen risteyskohdasta. Oman extremehaasteen asiaan toikin joen ylittäminen melko painavan rinkan kanssa. Kahlaaminen joessa oli muutenkin jo epämiellyttävää hyvin kivikkoisen ja liukkaiden kivien takia. Ensimmäinen havainto veden lämpötilasta oli yllättävä, se oli lämmintä. Tässä vaiheessa se ei herättänyt vielä mitään epäluuloja, mutta myöhemmin saimme harmiksemme todeta, että sillä oli suurehko merkitys.
Leiripaikan löytymisen jälkeen alkoi ripeä laavun, telttojen ja muiden asiaankuuluvien "hyödykkeiden" pystyttäminen, sillä sade alkoi samalla hetkellä. Mukavasti asiat etenivätkin ja pian oli trangialla keitetty ruuat ja kalastusvälineet jokaisella paitsi yhdellä päällä. Päiväkalastus aloitettiin leiripaikasta ylävirran puolelta. Hajaannuttiin siten, että molempia joenhaaroja käytiin tutkailemassa. Kalaa alkoi tulla heti molemmille tiimeille, vaikka koko olikin hyvin pientä suurimpien harjusten ja taimenten ollessa n. 30+ cm. Koskessa oli muutamia hyvänoloisia poteroita, mutta enimmäkseen päähaaran leirikoski oli ylemmiltä osilta matalaa. Leiriin palauttuamme päätimmekin lähteä illaksi alavirtaan syvempien monttujen ja suurempien kalojen toivossa. Risteyskohdasta alavirtaan koski olikin jo voimakkaampi ja montut paremmanoloisia. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan kalojen kokoon. Edelleen kalaa tuli joka toisella heitolla, mutta keskikoko oli erittäin pientä. Siinä vaiheessa alkoi mietityttää, missä ne suuremmat ovat. Ilta kului koskea, loppuliukuja ja niskoja kalasteltaessa nympheillä, pupilla ja larvoilla. Illan mainittavana saldona allekirjoittaneelle oli yksi 41 cm ja toinen suuremman karkuutus. Ruokaloiksi oli kelpuutettava myös pari hieman alle "nelikymppistä", joita muut olivat saaneet. Nuotiomestari olikin loihtinut sellaiset tulet, että kyllä niissä kelpasi harrit kypsentää. Mukavahan siinä tulilla olikin istua ja rupatella mukavia.
Uusi päivä ja ylävirtaan katsastamaan kartalta tutkaillut paikat. Sieltä löytyikin ottavannäköisiä ja syviä loppuliukuja. Tuloksena ei kuitenkaan ollut aivan sellaisia kaloja kuin odotettiin. Omalle kohdalle sattui pienen harjuksen loppu, kun erehtyi pheasent tailia puraisemaan. Sieltä kosken loppuliu'un alta hyökkäsi 65 cm hauki, joka ehti nielaista harjuksen sulatuskanavaan asti siten, että pyrstö vain näkyi kurkusta. Ihme oli, että 0,20 peruke kesti ne raateluhampaat. Antoipa hauki myös ihan mukavan vastuksen 4# kepillä väsytellessä. Haavi heilahti ja sainpahan perhon talteen. Toinen samankokoinen hauki tulikin reissun nestorille haspelilla seuraavasta lompareesta. Päiväkalastus ei noilla veden lämpötiloilla siis antanut ihmeellisiä kokemuksia ja leiriin tultiinkin melko ripeästi iltaa odottelemaan. Illaksi päätimme lähteä jälleen alavirtaan edellispäivänä paremmiksi koettuja monttuja onkimaan. Sama oli tilanne jälleen: pientä kalaa tuli ja runsaasti. Jossain vaiheessa päätin laittaa streamerin siiman päähän, jolla on tullut niin harjusta Kiiminkijoesta kuin kirjolohta ja taimenta Viinikanjoelta. Ensimmäisellä heitolla siihen tärähtikin. Heti tunsin, että nyt on selvästi pikkusinttejä parempi kala ja päätin ottaa rauhassa. Kala ottikin muutavan mukavan spurtin ja pyöri virrassa selvästi voimakkaammin kuin edellisillan 41:nen. Haavi selästä ja kala pyrstön puolelta haaviin, taisi siinä vaiheessa joku laimea hyvänolonhuudahduskin päästä. Mittaa ei ollut mukana, mutta arvelin kalan 45-50 cm väliin. Lopullinen virallinen mittaus leirissä antoi lukemiksi 47 cm. Siinä oli illan ainut ruokakala. Kello oli n. puoliyö, kun alkoi ennustettu sade, joka jatkuikin pitkälle seuraavaan päivään.
Vesi oli jo seuraavana aamuna noussut selkeästi ja päivänmittaan nousi koko ajan. Siitä päivästä tuli "vedenjakaja" jäädäkö leiriin vai palata autolle. Vedennousun seurauksena kalat olivat kadonneet jonnekin uusiin paikkoihin tai koko päivänä niitä ei saatu entiseen malliin ylä- eikä alavirrasta. Kovin vaikea ei ollut siis päättää jäädäkö leiriin vai palata autolle. Torstaina aamupäivästä leiri kasaan todellinen extremehaaste joen ylitys rinkat selässä. Vesi oli noussut n. 30 cm alkuviikosta ja samasta ylityskohdasta ei oikein uskaltanut enää lähteä koittamaan, mistä tultiin yli. No, hieman ylempää löytyi sopiva paikka, josta pääsi yli koivusta tehdyn kahluusauvan kanssa. Siinä oli totista ilmettä jokaisella ja menipä yksi kahluusauva poikkikin sekä yksi jouduttiin heittämään vastarannalle. Kaikki pääsivät lopulta turvallisesti yli ja paluupatikointi hyvin vetisiä soita pitkin alkoi.
Torstai vietettiin taas lähtöpaikalla, jossa oli pari järvilaajentumaa, joiden välissä oli virtaavampaa vettä. Paikalla törmättiin myös harjuksen kalastuksen alan huippuihin. Edellisvuonna heidän seurueen suurin harjus oli ollut 67 cm ja ~50 cm oli tullut kuulemma riittävästi. Vesi oli ollut huomattavasti viileämpää ja harjukset kuulemma aivan rantavesissä. Veden lämmittyä ja laskettua viikon aikana harjukset olivat siirtyneet kauemmas ja syvemmälle koko ajan. Tällä kertaa vesi oli jo hyvin lämmintä ja suuremmat harjukset edelleen kateissa tältäkin paikkaa. 30+ cm tuli joitakin, mutta ei yhtään suurempaa.
Viimeinen kalastuspäivä, perjantai, päätettiinkin lähteä taimenen jahtiin muutaman kymmenenkilometrin päähän. Paikka oli erityiskoskikalastuskohde ja campingalue joen varressa, josta otettiin mökki yöksi. Paikalta löytyi myös sauna puulämmitteisenä, joka tietysti otettiin. Kylläpä oli makia päästä saunomaan. Vuorokauden lupa taskussa suunnattiin illalla koskelle. Koskikalastusalue oli n. 1 km mittainen pätkä hyvin kalastettavia poteroita ja erityisen herkullinen niska. Niskalla näinkin alkuillasta pari mukavan kokoista taimenta pinnassa pyörähtämässä aivan niskaimun tyvessä. Olivat vain juuri sen verran kaukana, että perhon uittaminen suoraa sinne ei oikein onnistunut. Ei isompia tärppejä eikä muillakaan juuri tapahtumia illan aikana. Kun alkoi hämärtää, vesiperhosia lenteli suuri määrä, joka antoi toivoa pintaelämään niskalla. Tästä innostuneena lähdettiinkin vielä katsastamaan niskaa. Muutamia tuikkeja siellä näkyikin ja omalta heittopaikalta sain seurata yhden taimenen ruokailevan aivan muutaman metrin päässä. Tarjoilin aikuista vesiperhosta sekä kuoriutuvaa pupaa, mutta ei, niin ei. Siinä se kettuili jaloissa ja ruokaili pinnasta kaikkea muuta kuin minun perhoja. Ei muuta kuin mökille summaamaan reissua parilla viskihörpyllä höystettynä.
Lauantai kuluikin sitten ajellessa takaisin Ouluun. Reissun saldoa kuvaa ehkä hyvin se, että päätimme käydä Toripolliisissa syömässä kalaa. :D
Leiripaikka
1. illan ruokakalat
Paistoi aurinkokin välillä
Leiripaikka nro 2
Taimenen tiirailua
Yöllistä pyyntiä
Enkkaharjus
.jpeg)
.jpeg)
