Juhannus harria

Juhannukseksi tuli suunnattua jälleen Kuontijärvelle Kuusamoon. Uudet kalapaikat oli mielenpäällä Kuusamoa kohti ajellessa. Niimpä päätin lähteä katsastamaan Kitkakoen yläosaa. Tarkemmin sanottuna paikaksi valikoitui Saarikoski. Ajelin auton joen pohjoispuolelle ja käppäilin sieltä rantaan. Vastarannalla oli enemmänkin kalastajia, mutta minä sain kalastella käytännössä yksinään joen pohjoisrantaa. Pientä harria oli joessa mielin määrin. Ottiperhona toimi vihreä larva, jolla tuli harria tasasen tahtiin. Pituus vaihteli 20-30cm välillä. Vaihtelin toista perhoa säännöllisesti mutta ei käynyt muihin perhoihin kala.
Mukavan oloinen paikka jossa sai kalastella rauhassa. Nuotiopaikalla oli toinen kalastaja tullessani paikalle. Sain häneltä muutamia vinkkejä taimenten ottipaikoista. Kohteeseen istutetaan ilmeisesti jonkin verran taimenta. 4 tunnin lupa kului hujauksessa (16-20). Isompaa kalaa ei näkynyt, mitä nyt kaksi ehkä juuri mitallista harria vastapuolella jokea, jonkun kalapussissa.

Pienin kirre ikinä

Kävin eilen pikavisiitillä Karkkilanjoella heittoharjottelussa, kun tuli sitten kausilupa hankittua sinne edellisellä kerralla. Eilinen ilta oli kalastukseen oiva, pieniä sadekuuroja menomatkalla, aurinkokin pilkahteli pilvien raosta silloin tällöin eikä lämpötila helliny liikaa, +18 'C.

Ensimmäisenä sidoin siiman päähän jostain ihmeellisestä syystä ahven-streamerin. Luotto siihen oli kova. Jos sillä saa muutkin, niin sitten minäkin. Vielä kovempi luotto oli kuitenkin valkoiseen marabou-mudleriin, jolla on ainakin vanhoina hyvinä vuosina tullut alkukesästä hyvin kalaa. Sen vaihdoin ensimmäisen tunnin jälkeen tyhjää pyytäneen ahvenen tilalle. Luottoperho nro 2 toimi myös tällä kertaa. Samalla harjoittelin pikkuvavalla suhteellisen raskaan streamerin voimaheittoa, kun "pitkän" heiton päätteeksi muutaman hitaan siiman strippauksen jälkeen vapa nytkähti tärpistä. Ja kiinni on. Kala tuli saman tien jalkoihin pärskimään ja väsytys oli hyvin pian ohi. Koukku suupielestä irti ja silmämääräinen mittaus antoi arvioksi kaikkien aikojen pienimmän kirren: n. 35 cm ja ehkä 0,5 kg. Voihan niitä ennätyksiä rikkoa molemmista päistä.

Perho premier

Perhokauden avaus tapahtui totuttuun tapaan Parkanossa Viinikanjoen virkistyskalastusalueella. Luonnollisesti suuntasin auton parkkiin Kairokosken rantaan jossa ajattelin muutaman tunnin viettää lauantai-illasta. Ukkosen vaimeasti jyrähdellessä jossain kauempana aloittelin kalastusta siinä klo 18 aikaan. Joessa oli vettä reilusti, joten koski oli käytännössä pelkkää kuohua. Kalastelin kaikesta huolimatta ensin Kairokosken yläosan monttuja streamerillä ja larvalla "larvastellen". Välillä sateli vähän vettäkin, mutta se oli niin vähäistä ettei paita kunnolla kastunut. Kavereita oli ihan kiitettävästi, mutta TERVA OFF hoiti hommansa mallikkaasti tälläkin kertaa. No koskesta ei mitään erikoista löytynyt, joten päätin siirtyä kosken alle.

Löin itseni parkkiin ensin sivuhaaran alapuolelle jota aloin pommittaa siima pituutta koko ajan kasvattaen. Muutamia pikku tärppejä siinä tuli. Vettäkin tuli sen verran että istahdin puun alle kivelle ja jatkoin heittelyä. Niinhän se sitten vuoden ensimmäinen perhokala näki päivän valon klo 18:50. Ahven streameriin kävi todella villi kirjolohi kiinni. Väsytys kesti tovin ja kirre otti useamman lähdön ennen kuin antautui haavin perukoille. Strategiset mitat 50 cm ja 1,3 kg. Aika solakassa kunnossa oli kirre, mikä pisti silmään saman tien. Myöhemmin illalla kun perkkasin kalan pullahti suolesta puoliksi sulanut salakka ja hyönteis faunaa, joten taisipa kyseessä olla hieman iäkkäämpi joen asukas.

Kalastelin ko. monttua ja päävirran loppuliukua illan. Saaliina x määrä ahvenia ja särkiä. Yksi kirren loikka näkyi vastarannalla sähkölinjan alla. Yksi epämääräinen tärppi tuli vielä päävirran loppuliusta, mutta muuta isomman kalan kontaktia ei enää tullut. No mukava pari tuntinen joella, jossa muuten ei ollut ketään muita kalassa. Pihalla lämpöä oli reilusti ja veden lämpötilakin tuli mitattua +18 astetta. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa seuraaviin kalareissuihin.

50cm ja 1,3kg

Ottipaikka etualalla!

Kosken kuohua!

Perukkeiden oikominen part 2

Kesäkuun 1. ja kesän ensimmäinen. No ei sentään molemmat toteutunut. Kalassa kyllä tuli piipahdettua Karkkilassa hienona kesäiltana: klo 19:45 auto parkkiin Myllykoskelle, +25 C autonmittarissa lämmintä ja kahlarit jalkaan. Fiilis oli kohdillaan.

Jokunen tovi pupalla ja larvalla sillan alustaa kalasteltuani vaihdoin pikaiseen päätyperhoksi mustan liitsin. Ei silläkään sen suurempaa menestystä tullut, vaikka usko liitsin voimaan oli kova. Yksi näköhavainto sentään tuli pinnassa mulahtavasta kalasta, kunnes vaihdettiin paikkaa Pitkälään.

Pitkälässä aloitettiin kalastus yläosilta pikku hiljaa alaspäin valuen. Ei havaintoja kaloista eikä tärppejä. Sivutapsin sotkeuduttua ylimääräiselle solmulle 23 jälkeen, alkoi uuden tapsin virkkaaminen olla jo hankalaa. Jonkun solmun sain (=uskoin) tehtyä, mutta ensimmäinen raapaisu kiveen ja pieni nykäisy sai sen katkeamaan, todisti vain, ettei pimeässä kannata tapseja enää vaihdella. Siihen olikin sopiva lopettaa tämä osa siimojen oikomista.