Vesi vähissä

Loma lähestyy loppuaan, mutta kerkesin käymään tänäkin kesänä ainakin sen yhden kerran kotimaisemissa Viinikanjoella kalassa. Vesi oli todella vähissä, mikä nyt ei ollut yllättävää, mutta kuitenkin sen totaalinen vähyys toisaalta pääsi hieman yllättämään. Kairokoskea ei pystynyt kalastamaan juuri ollenkaan, sillä siinä ei vaan virrannut tarpeeksi vettä. Se tuli kuitenkin käveltyä läpi ja siirryttyä kosken alle loppuliukua kalastamaan. Kovin oli vaatimaton sekin. Hiljaista oli kalojen suhteen, jonka jo etukäteen olisi voinut luvata. Oli se kuitenkin mukava käydä tutulla joella hieman onkimassa viimeisillä lomapäivillä. Sormituntumalla veden lämpötila oli kuitenkin jo laskenut pari astetta alle 20 asteen. Sen puolesta tilanne oli parantumaan päin, ja sateita tarvittaisiin virtaaman lisäämiseen ja niitähän tällä viikolla onkin riittänyt. Ehkä siellä syksyllä vielä ennen rauhoitusta täytyy käydä piipahtamassa.

Lapin taikaa

Taas on vuoden perhokalastusreissusta selvitty ja kamojen huolto on meneillään. Reissu oli mahtava ja porukka loistavaa. Matkaan lähdettiin 27.7 illalla Oulusta ja takaisin lähtöpaikalla oltiin 2.8 iltapäivällä. Tänä vuonna reissussa oli pientä twistiä edellisiin nähden, sillä lensimme erämaahan vesitasolla. Lento oli viime hetken muutos suunnitelmiin, sillä olimme kuulleet tarinoita kelluvista lohista hyvinkin pohjoisessa asti korkeiksi nousseiden vesien lämpötilojen takia.

Maisemat oli kohteessa huikeat ja vedet kalaisat. Kaloja tuli tasaiseen joka ukolle reilusti ja harrien keskikoko oli hyvä. Suurin harjus oli 49 cm, joten harmillisesti tälläkin kertaa maaginen raja jäi ylittämättä. Kaloja tuli kuitenkin siihen malliin kaikille, että viidenkympin rajan ylittyminen ei jäänyt kaivelemaan. Suurin Harri iski kuulapäiseen pupaan nimikaimansa onkeen, jolla rekordit meni samalla uusiksi. 

Tämän vuoden helleaalto oli yltänyt myös aivan pohjoiseen, joten veden lämpötila oli sielläkin noussut edellisen viikon aikana korkeahkoksi. Tämä teki kaloista alkuun hieman veteliä ja isoimpia, joita sai kauemmin väsytellä, joutui myös jonkun aikaa elvyttämään.

Taimenia tuli tällä reissulla myös muutama. Suurin ylösasti saatu pilkkutakkinen oli 49 cm. Pari vähän pienempää n. 40 cm tai hieman alle tuli myös. Pienet tummat kuulanymphit ja -pupat toimi tällä kertaa taimenille, kuten myös harjuksille. Olipa siiman päässä teutaroinut puheiden perusteella myös yksi isomus, jonka selkä oli ollut pikimusta ja niin paksu että sitä tarinaa kuunneltiin monena iltana. Tätä taimenen voitoksi käytyä väsytystaistelua ei ollut muut todistamassa, vaan oli luottaminen "Jussin" puheisiin kalan iskusta ja syöksyistä. Isomus oli iskenyt pieneen tinseliin, jolla myös lukuisat nelkyt ja yli -harjukset sama mies koukutti.

Suurin "tammukka" ja iloinen "saamamies"

Kelit reissuviikolla vaihtelivat suuresti. Saapumispäivänä oli vielä suhteellisen miellyttävä 20 asteen mieto päivälämpötila, mutta viikon kuluessa keli jäähtyi paljon ja pilvistyi. Sadekuuroja tuli lähes joka päivä. Sateiden ansiosta myös veden lämpötila jäähtyi viikon kuluessa, joka saattoi auttaa hyvään kalantuloon. Harrit olivat myös huomattavasti pirteämpiä viileämmässä vedessä ja lähtivät koukun irrottamisen jälkeen vesi pärskien takaisin monttuunsa. Viikon kuluessa tuuli yltyi puhaltamaan etelän suunnasta melko navakasti, tehden välillä perhon heittämisestä hankalaa ja kalamiesten oloista vilpoisia. Vaatteita sai olla päällä kaikki ne, mitä rinkasta löytyi. Kalojen paras syöntiaika oli monena iltana ennen puoltayötä ja vähän jälkeen, jolloin tuuli oli myös hieman tyyntynyt. Tällöin kaloja tuli lähes katkotta. Pinturikalastusta ei päästy tänä vuonna tuulen takia harjoittamaan, eikä kalat myöskään juurikaan pintoneet, lukuun ottamatta yksittäisiä tuikkeja.

Päivämarssin uuvuttama

Vesistön ylitys

Peloton "Finskaminken" 

Maisemat eivät kyllä enää paljon näistä parane. Patterit latautuivat 110%:iin, kun näitä maisemia iltasella ihaili. Viimeisenä iltana keli selkeytyi ja auringon laskusta tunturin taakse pääsi nauttimaan.

Suunnistuksen lomassa joella

Suunnistusviikkoa vietellään Rukalla... Suunnistuksen lomassa tuli käytyä torstai-iltana 10.7 Kitkajoen Saarikoskella jalokalaa pyytämässä. Otin Kitkajoen yläosalle luvan 4 tunniksi ja pääsin joelle siinä puoli kahdeksan aikaan illalla. Vettä oli ihan mukavasti. Muita kalastajiakin oli joelle eksynyt reilusti. Rauhassa sai pyytää mutta yksin ei tarvinnut olla. Pyytelin kosken ylhäältä alas lähinnä nymphejä, larvoja ja pupia uitellen. Toki red tag ja red zulukin siiman päässä kävi. Harjus ei kuitenkaan ottanut mihinkään muuhun kuin kuulapäiseen pheasant tailiin. Sillä sain kohtalaisesti 20-30cm harria. Pari muuta kalastajaa pyysi joen toiselta puolelta niskalta ja loppuliusta pinturilla, johon näytti kala mukavasti iskettävän. Kokoluokka vaan vaikutti hyvinkin samalta kuin itselläkin.

Kuontijärven ahventa on tullut syötyä viikon aikana ihan kiitettävästi. Keskikoko ahvenella on ollut sellainen 200-300 grammaa. Mato-onki ja seisovat pyydykset ovat olleet tehokkaimpia. Kuitenkin niin että lusikkaankin otti yksi 600 grammainen ahven.

Vettä sataa

Tulipas sitten Parkanon reissulla käytyä myös Viinikanjoella. Olin suunnitellut päiväksi keskiviikkoa 2.7. Aamu valkeni harmaana ja koko päivän sateli vettä. Illalla vesisade hieman laantui joten suuntasin joelle kuuden jälkeen. Vettä virtasi ihan mukavasti. Lähdin kalastamaan kairokosken niskan alapuolelta kuusen alusen ensin ronkkien. Eipä ollut ketään kotosalla ja niin lähdin alaspäin laskettelemaan. Ennen siltaan yhden kiven päältä kala iskettikin mustaan streameriin. Kala osoittautui todella pulskaksi ja pirteäksi taimeneksi. Pituutta oli kuitenkin vain n. 25-30 cm. Muita kaloja ei sitten koskesta löytynyt, joten lähdin ronkkimaan kosken alustaa.

Kosken alla sivu-uomassa näytti kirbeli muutaman kerran kylkeä pinnan tuntumassa. Oli ilmeisesti kuitenkin nähnyt niin monta perhoa, että ei mikään sille tuntunut kelpaavan. Alaosaa oli kalastamassa myös pari muuta kalastajaa, mutta munat pataan näytti menevän heilläkin. Ilta jatkui kosteana joten päätin puoli kymmenen aikoihin luovuttaa.

Alkukesän ongintaa

Otollisia ulkoiluun soveltuvia iltoja on toukokuussa riittänyt. Parina päivänä, toukokuun puolivälissä ja eilen, on tullut piipahdettua Karkkilassa makkaraa paistamassa ja toisella kertaa vähän enemmän jo liitsiä uittamassa. Aiemmin mainittu päivä oli mahdottoman lämmin ja ajankohtana kirkas keskipäivä ei se paras perho-ongintaan. Oli sinne kyllä moni muukin samaan aikaan tuppautunut ja kaikilla näytti kalojen suhteen hiljaista pitävän. Voi sitä päivää viettää erinomaisesti näinkin. Pitkälän parhaat montut kyllä lorkittiin, mutta tärppejä ei tullut.

Eilen lähdettiin joelle sitten jo hieman varteenotettavampaan kalastusaikaan eli iltasella. Kalaa oli joessa ilmeisen paljon, ainakin pintamulauksia näkyi samantein. Ensimmäinen kiloinen kirbeli oli haavissa ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Tärppejä tuli tasaiseen, mutta ylös asti sain lopulta 3 kirbeliä. Yksi ylhäällä käytetyistä rikkoi viime vuoden pienin kirbeli ennätyksen taas mennen tullen. Olisikohan ollut juuri ja juuri 30 cm ja ehkä 300 g. Kovaa väsytystaistelua sen kanssa ei tarvinnut käydä. Kalat tuli muddlerilla ja liitsillä.

Perhoavaus

Aamulla starttasin Avensiksen mertsarin kuvat silmissä vilkkuen. Nokka kohti Haukipudasta ja Kiiminkijokea, jokea missä sitä on oikeastaan tullut perhokalastus aloitettua reilu kymmenen vuotta sitten. Ajellessa tuli muisteltua niitä lukuisia reissuja joelle. 

No kuitenkin asiaan. Suuntasin autoni nokan Sämppikoskelle. Kamat kasaan ja perhoa jokeen. Tutulla parkkipaikalla oli jo pari kalastajaa laittamassa vermeitä kuntoon kun saavuin paikalle. Suuntasivat kosken yläosan kuohuja kalastamaan. Minä suunnistin kosken alapuolelle ns. monttuja lorkkimaan. LPXE syöntiin ja ei muuta kuin perhoa jokeen. 

Heittotaito oli aluksi hieman talviterässä, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa lähti parantumaan. Heittoa myöskin haittasi osaltaan se, että joutui melko paksun jään päältä heittoja suorittamaan. Useampaan kertaan tuli alaosa kalastettua eri perhoilla, mutta kaloihin ei valitettavasti tullut kontaktia. Ei edes tuolla kuvassa olevalla perholla. Yksi ärhäkkä oksatärppi tosin aiheutti muutaman ylimääräisen sydämen tykytyksen. Joella oli jonkin verran muitakin kalastajia, mutta eipä siellä näkynyt tärppejä muillakaan. Olin pyytämässä klo 10-13.45. Kaloista ei nyt sitten tosiaan mitään havaintoa.

Sidontaa

Voi voi, kun oli sidonta taidot todella ruosteessa! Tosin noita putkia en ole kyllä ikinä osannut tehdäkkään. Pari tuollaista käärmettä sain kuitenkin sitaistua. Jospa ne vaikka viikonloppuna pääsisi uimaan...

Muddler

Näillä sitä tulee kevät, kesä ja syksy kalaa. Melko varmoja ottikoneita kaikennäköisille rasvaevällisille kaloille. Keltarunkoinen on toiminut myös matuka-tyylisellä siivellä.

Vuoden -14 ensimmäiset sidontapenkistä valmistuneet.

Kevät alkoi

Luntahan nyt ei koko talvena täällä päin Suomea ollut, mutta tänään alkoi kevät omalta osalta virallisesti. Kävin Karkkilassa aloittamassa kauden ennätysaikaisin. Kotoa lähtiessä olin huikannut, että tänään illalla syödään muuten kalaa, puolivitsillä toki. Eipä ollut isoa luottoa kalantulon suhteen mennessä, mutta saahan sitä väärässä olla. Keli oli mitä mahtavin. Pieni tuuli ei onneksi joenrannassa haitannut ja +7 asteinen ilma oli oikein hyvä ulkoiluun.

Joelta löytyi hyvä spotti hitaasti virtaavaa nivaa, jossa tuntui olevan suht hyvin vettä. Ensimmäiset tärpit ja kunnon otti tuli Harrille mustasiipiseen isoon streameriin. Karkuun pääsi solakka, mutta nätti yksilö. Mukavasti sekin kuitenkin ehti tempoilla siiman päässä ja aiheuttaa jännitystä pitkän kalastuksettoman kauden jälkeen. Tämän jälkeen pääsin itse uittaan samaa monttua valkoisella marabou muddlerilla. Toinen ottihaluinen kirbeli sieltä löytyi melkein heti. Ajankohtaan, veden lämpötilaan, nähden yllättävän pirteä yksilö pääsi kuin pääsikin päivällispöytään. Pitänee ilmeisesti ottaa hieman aiempaa tahtia tiheämmin noita ruokakaloja, kun filerointi oli sellaista takkuamista, että huhhuijaa. Niitä fileitä ei olisi kyllä kehdannut esitellä edes koirille, sen verran räävityn näköisiä olivat. Onneksi maku oli hyvä.

Talvi-illan ratoksi hieman fiilistelyä vuodelta 2012