Vettä riittää

Parkanon visiitillä tuli luonnollisesti piipahdettua myös Viinikanjoella. Mennessä katselin, että vesi näytti olevan hyvällä korkeudella. No perjantaina 31.7 tuli lähdettyä joelle puoli seitsemän aikaan illalla. Joelle saapuessani pysty vain toteamaan, että vesi oli taasen ihan kevät tulvien korkeudella. No ei muuta kuin perhoa veteen. Aloittelin kalastuksen Koskisen Samin tontilta, kun hän tuli morjestaan ja sanoi että sieltäkin on muutamia kaloja saatu. Siitä sitten laskettelin pikku hiljaa alaspäin. Niskalla ei näkynyt mitään elämää. Kairokoskessa oli niin paljon vettä, että kalastuksesta ei tullut mitään. Kairokosken loppuliukua tuli paiskittua ahkerasti, mutta sieltäkään ei mitään noussut perhoon. Nivalta kalastelin kaikki ottipaikat ilman kala kontaktia.

Haapaskosken ylä osa näytti mukavalta, joten kalastelin sitä aikana. Sieltä ahvenperhoon tälläs pikku taimen arviolta 30 cm. Iltaa kohti vesi hieman laski, mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut. Kävin vielä tsekkaamassa Kairokosken niskan ja kuusen alusen, mutta ei kala havaintoja. Lopettelin kalastuksen yhdentoista jälkeen.

 

Kuhajahdissa

Kesäloman kalareissu suuntautui tällä kertaa minun osalta Hyrynjärvelle Hyrynsalmelle. Tuomaksen kanssa otettiin maanantaina 27.7 suunta Kempeleestä kohti Kainuuta. Tuomas oli tehnyt hieman taustatyötä ja kysellyt kalapaikkoja ko. järveltä. Laitettiin vene vesillen. kahdeksan aikaan illalla ja aloitettiin kalastus heti sataman tuntumasta Emäjoen suulta. Paikka osoittautuikin ihan hyväksi ja saatiin heti mitalliset avauskalat. Jigiteltiin aikansa lähtöpaikan kupeella ja lähdettiin sitten tutkimaan muita paikkoja. Vaihdettiin kymmenen jälkeen uistimet syöntiin ja samalla tutustuttiin hieman järveen. Kierreltiin pohjan muotojen perusteella parhaimpia paikkoja. Muutamia kaloja saatiin myös uistelemalla.  Pääteltiin uistelu siinä puoli kahden aikaan yöllä.

Yöksi majoittauduttiin Vuorisaaren laavulle. Oikein mukava paikka, joskin olisi kannattanut teltta pystyttää. Laavussa kun oli muutama inisevä kaveri.

Aamulla nukuttiin sen yhdeksään. Aamupalan ja tavaroiden pakkauksen jälkeen painuttiin jigittelemään. Päätettiin aloittaa Vuorisaaren päästä ja siitä lähdettiin sitten hakemaan paikkoja. Sieltä täältä saatiin mittakuhia. Järvellä näytti olevan myös muutamia muita venekuntia. seurattiin yhtä uisteluvenettä joka veteli varsinkin yhtä kohtaa aika tarkkaan. Päätettiin lähteä katsomaan tätä nokkaa, jossa oli aika hyvä penkka. Siitä löytyikin kuhan pesä, josta saatiin hyvin kalaa. 

Siinä päivä vierähti ja iltapäivällä lähdettiin valumaan takaisin venesatamaa kohti. kalasteltiin vielä paluu matkalla paikkoja joissa kaiun mukaan oli kalaa ja saatiinkiin muutamia kuhia. Lopuksi otettiin vielä Emäjokisuulta muutama kala. Lopeteltiin kalastus ennen kuutta tiistaina ja pakattiin auto. Kylmä laukusta tuli napattua kuva, jotta on jotain todistusaineistoa kaloista. Isoin kuha 1,6 kg ja kappalemääräisesti mittakuhia tuli vajaa 30 kpl. Pari haukea ja ahventakin Tuomas livautti kylmälaukkuun.

 

Helmiä ja siikoja

13.-19.7.
Vuotuinen kalastusreissu Lapin uskomattomille apajille on taas tältä vuodelta takana päin, samalla kokoonpanolla kuin edellisvuonna. Reissu ajankohta oli siis normaalia pari viikkoa aikaisemmin, sillä nokkelina poikina olimme ajatelleet helteiden vaikutuksen olevan tähän aikaan vähäisempi ja vedet viileämmät sekä virtaus normaalimpi. Noh, ei mennyt aivan putkeen tämä johtoajatus, mutta ei voi valittaakaan. Reissun aikana ilma oli kuin morsian ja rusketusrajat taatut, vaikkei helteistä voi mainitakaan tämän kesän osalta edelleenkään. Eikä vesikään, ehkä aivan alkuviikkoa lukuunottamatta, ollut liian korkealla ja sen lämpötilahan oli hyvinkin optimaalinen, 12-14 'C.

Uutuutena päästiin maistamaan kopterikyydin ihanuutta ja siitähän ei taideta enää luopua. Sen verran kaikki taisi ihastua, että takaisin vanhaan ei ole paluuta. Uusi tavaroiden muistilista täytyy tehdä patikointireissulistan kaveriksi, kun kopterilla saa mukaan muutaman ekstra suffelin, mitä patikoiden ei tulisi mieleenkään ottaa reppuun. Lento lähti siis 13. päivä klo 13 Kilpisjärveltä ja leiri oli pystytetty kokonaisuudessaan jo ennen kolmea. Koko ilta heti aikaa koukuttaa kalaa...

Kesän rantamuoti 2015

Vaikka aikaa oli, niin ensimmäisen päivän saalis jäi melko laihaksi, miltei voidaan sanoa munat pataan joka naama. Mitään mainitsemisen arvoista kalaa ei tullut, edes yksittäistä. Painotus oli ilta- ja alkuyön kalastuksessa, jolloin tapahtumia ei tullut tutuista kalaisan näköisistä paikoista aiempien vuosien ottiperhoilla eikä kyllä millään muillakaan perhoilla. Iltanuotiolla makkaranpaistoon ryhtyessä oli mietteliästä porukkaa. Makkara maistui sentään makialta. Ensimmäinen päivä ei sentään kuvastanut koko reissua.

Uusi päivä ja pitkälle nukutut unet takasivat edellispäivän murheiden unohtuneen. Tarkoitus oli lähteä leirikoskea ylemmäs tustustumaan jokeen. Kosken niska olikin herkullisen oloinen paikka, josta kylläkään ei reissulla tainnut tulla yhtäkään kalaa ylös. Vain tärppejä. Päiväkalastus sentään tuotti illaksi ensimmäisen ruokakalat, kun hitaammin virtaavista paikoista löytyi ottihaluisia kaloja ja reissun ensimmäiset maininnan arvoiset kalat: 45cm harjus ja 49cm (~1,5kg) siika. Leiripaikan valinnassa osuimme jackpotiin, kun aiemmat vierailijat olivat jättäneet paikalle paistinpannun leikkuulautoineen. Nämä kalat siis pääsivät pannulle voin kaveriksi.

Iltasuunnitelma oli aamusta alkaen ollut patikointi ylempänä muutaman kilometrin päässä olevalle toiselle joelle. Suunnitelmassa pitäydyttiin ja lähdettiin iltakävelylle kohti auringonlaskua. Perille päästyä maisemat oli huikeat, mutta muuta ei tältä reissulta juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Vesipulloon uutta raikasta tunturipuron vettä ja miltei samoilla liike-energioilla voiman suunta takaisin etelään ja leiriä kohti.

Yömyöhäiseen venynyt kävelylenkki venytti myös unet pitkälle seuraavaan keskipäivään. Kalastus alkoi siis hyvinkin myöhään tänä päivänä. Jokea oli tarkoitus vaeltaa ylävirtaan pikku hiljaa kalastellen. Päiväruoka otettiin reppuun mukaan. Edellispäivän hotspotti-paikalle jämähdettiin taas vähän pidemmäksi aikaa. Pari kalaa siitä taisi taas tulla. Ylävirtaan oli kuitenkin tarkoitus jatkaa ja lähdimme jokea seuraamaan orjallisesti. Tässä tuli tehtyä pieni ketunlenkki pitkin kanervikkoa ja suota, kun joki kävi tekemässä turhan mutkan, jossa ei juuri kalastettavia paikkoja ollut. Ketunlenkillä toinen kahluukenkä myös kiitti kilometreistä ja huopapohja repsahti puoleenkenkään irti. Kiitin takaisin muutamilla ärräpäillä. Poijjaat jatkoi matkaa ylävirtaan ja minä repaleisella kengällä takaisin kohti leiriä. Onneksi on jesari. Kenkä sai uuden ilmeen, mutta toimi loppureissun vallan mainiosti. Ylävirrassa oli tapahtumia tullut jokaiselle, mutta leirikoskesta ei edelleenkään mainittavaa kalaa.

Siimat hieman sekaisin, mutta kala tuli haaviin asti (ja kela vaihtui tämän jälkeen)

Parien turhien yövaelluksien ja -kalastuksien jälkeen keskityttiin päiväkalastukseen ja oikeisiin paikkoihin. Paikkojen suhteen voidaan oikeastaan puhua yhdestä ainoasta paikasta, josta kiittäminen on ylävirrassa leiriä pitänyttä Etelä-Karjalan -porukkaa. Heiltä saadun kullanarvoisen neuvon avulla löytyi reitti kalaisalle särkälle. Tätä kohtaa joesta oli kyllä kalastettu joen toiselta puolen, mutta täysin turhaan. Kalaa alkoi tulla vasta, kun pääsimme itse särkältä pyytämään. Ensimmäisenä Hannu ja Harri pääsivät korkkaamaan montun ja tuloksena taisi olla kymmenkunta hienoa siikaa (suurimmat 50-52cm) ja puolen tusinaa harjusta.

Samaa paikkaa tulikin loppureissu pyydettyä enemmän ja vähemmän. Hienoja kaloja sieltä löytyi joka pyyntikerralla ja omalle kohdalle osui yksi erittäin hieno. Iltapäiväkalastusvuoron alkaessa ensimmäisen heiton tipahdettua veteen ja muutama lyhyt siiman strippaus ja pam. Kalassa virtaa riitti, vaikkei se alussa miltään isomukselta vaikuttanutkaan. Kun kala ei suostunut nousemaan pintaan millään ja jaksoi junnata pohjan tuntumassa, lyhyellä siimalla tosin, alkoi hieman jännittää voisiko se olla vihdoin monta vuotta kaivattu yli "viiskymppinen"! Pheasent tail, nro 12 koukkuun sidottuna ja kuulapäällä toimi ottiperhona kauan jahdatulle ensimmäiselle yli 50 cm:lle. Pituus 52 cm ja paino n. 1,2 kg (punnitus tapahtui lähes sertifioidulla ja tarkastetulla vaa'alla ;) ). Olipa hieno fiilis tämän jälkeen.

Ennätysharjus

Siikoja tuli edelleen tästä montusta tasaiseen ja ne olivatkin reissun kohokohtia monelle. Tosin näitä jaloja kaloja oli ilmeisen vaikea tartuttaa kunnolla ja tämä kävi erään pinnan päälle melko lailla. Kävi siinä jorpakossa jo perhovavat uimassa, kun ties kuinka mones siika oli pudonnut tovin väsyttelyn jälkeen. Onneksi tuli niitä sentään kasa ylöskin ja vavat säilyi alkuperäisellä omistajalla. :)

Siika taisi viedä erävoiton

Taimenista yksikään ei ylittänyt uutta alamittaa, mutta olivat ne silti pippurisia taistelijoita siiman päässä. Jokainen taisi yhden n. 40-45 cm taimenen saada, joten hieno tilasto sekin. Siikoja tuli mahdoton määrä ja harjusten lukumäärä aikaisempiin vuosiin nähden olematon, mutta keskikoko parempi. Perhoista toimivat isot pintaperhot, vaikkei pintakäyntejä juuri vielä näkynyt (lukuunottamatta siikoja, jotka tulivat pienillä pintaperhoilla). Toisaalta pienet ruskeat nymfit kuulapäällä toimivat niinkuin ennenkin niin siioille kuin harjuksille. Taimenet tuli fifty-fifty pinta- ja uppoperhoilla.

Loppuun vielä pakkomaininta kaikkien iltapalojen kunkusta: letut vadelmakiisselillä erämaassa pikku nälkään. Ei voi paremmaksi pistää Danonet eikä muut. Kiitos!

"Hieno joki!"

Terveiset Torniojoelta

Simo laitoi terveisiä joelta! 12,5kg

Sadepäivän ratoksi...

...hieman sidonta harjoituksia!

soppakala

Käytiin sunnuntaina tutustumassa Hartsan kanssa Vantaajoen Nukarinkoskelle. Luvat matkalta huoltikselta ja joelle, jossa olikin autoa rivissä enemmän kuin Kisahallin parkkipaikalla. Ylävirtaan käveltäessä sopivaa heittopaikkaa ei tuntunutkaan löytyvän, kun ainoisiin sopiviin paikkoihin oli joku muu jo asettunut. Tulipa kuitenkin jostain puunraosta perho kasteltua, mutta kuten olettaa sopii, ei sieltä mitään varteenotettavaa perhoon tarttunut. Takaisin autolle tultiin melko ripeästi. Onneksi varattiin kaffetta mukaan. Seuraava etappi oli alavirtaan, ja kosken loppuliu'usta löydettiinkin paikka, jossa ei muita ollut. Rauhoittunut paikka ja sopiva perho, niin siinäpä se. Oranssiin zonkeriin nappasi erittäin pirtsakka n. kiloinen kirbeli. Muutaman tiukan spurtin ja taistelun jälkeen soppakala oli rannalla.

Parkanon perhokalastuspyhättö

Viikonlopun viettoon tuli lähdettyä kotimaisemiin. Antti tuli etelästä ja me pohjosesta. Luonnollisesti perhovehkeet tuli roudattua mukaan. Viinikanjoeltakin oli kantautunut mukavia uutisia, että kalastustoiminta on virkostunut ja kalaakin joesta löytyy. No lauantaina iltapäivällä päästiin korkkaamaan omalta osaltamme tältä vuodelta joki. Kalastajia oli yllättävänkin paljon. Antti pääsi illasta väsyttelemään pirteän 46 cm kirbelin särkiperhollaan Lehtiskosken niskalta.

Lopeteltiin ilta jo hyvissä ajoin, ja päätettiin jatkaa kalastelua sunnuntaiaamuna.

Sunnuntaina oltiin joella jo heti kahdeksan jälkeen. Joku oli jo siinä vaiheessa saanut kirren nivalta ja näytti väsyttelevän toista kiven luota. Me pommitettiin ensin kairokosken allapuolta, josta siirryttiin alaspäin. Haapaskosken niskalla alkoi sitten tapahtua allekirjoittaneellakin. Pari 42 cm kirbeliä haksahti punaseen ärsykeperhoon niskan alueelta. Antilla oli vielä yksi kala kiinni pinkissä leechissä.

Mullosia jahtaamassa

Kausihan lähti siis käyntiin todenteolla viime viikonloppuna Hannulankoskella Keski-Suomessa. Kelit olivat olleet aikamoisia koiranilmoja koko edeltävän viikon, mutta onneksi lauantaille sattui se poikkeus. Vesi tosin oli paikallisten mukaan poikkeuksellisen korkealla, joka veneestä pyytäen ei pahemmin haitannut. Eikä sekään, että aurinko lämmitti mukavasti ja keli oli tyyni. Se oli harmi, että alkukevään lämpimien ilmojen jälkeen kevät ei ole edennyt kovin nousujohteisesti. Täten, kuoreet eivät olleet vielä nousseet kutuhommiin ja sitä mukaa taimenet elelivät hiljaista eloaan. Nyt vappuna voipi koskella olla jo eri mekastus.

Uusi vapa toimi sentään makiasti ja veneestä heittelykin sujui alkutahmeuden jälkeen. Pari pientä poikaskalaa tarttui koukkuun, mutta yhtää kuulua mullosta ei näkynyt ei kuulunut. Hieno paikka ja hieno reissu. Mukava avata kausi tällä tapaa. Tästä voisi ottaa tuleville vuosille jopa perinnettä.

Vielä hermoperhot kehiin...

Nyt vähän iskupistettä kehiin... Hannulankosken taimenille olis vähä evästä tarjolla!

Kohti perhokauden avausta

Perhokalastuskausi pärähtää käyntiin lauantaina. Paikaksi on tällä kertaa valikoitu aikaisemmasta poiketen Hannulankoski. Ison taimenen kiilto silmissä tuli sutaistua muutama kuorreperho. Jos ei näillä niin...

Kuore-zonkeri

Herätellääs vuotta 2015 täälläkin osastolla. Kevät on jo hyvässä vauhdissa ja jäät lähteneet Vantaanjoesta ajat sitte. Vuoden ensimmäinen pyyntireissu suuntautuu ensi viikonloppuna keskiseen Suomeen isojen taimenien perään. Näillä huijataan suurimmat rannalle: