soppakala

Käytiin sunnuntaina tutustumassa Hartsan kanssa Vantaajoen Nukarinkoskelle. Luvat matkalta huoltikselta ja joelle, jossa olikin autoa rivissä enemmän kuin Kisahallin parkkipaikalla. Ylävirtaan käveltäessä sopivaa heittopaikkaa ei tuntunutkaan löytyvän, kun ainoisiin sopiviin paikkoihin oli joku muu jo asettunut. Tulipa kuitenkin jostain puunraosta perho kasteltua, mutta kuten olettaa sopii, ei sieltä mitään varteenotettavaa perhoon tarttunut. Takaisin autolle tultiin melko ripeästi. Onneksi varattiin kaffetta mukaan. Seuraava etappi oli alavirtaan, ja kosken loppuliu'usta löydettiinkin paikka, jossa ei muita ollut. Rauhoittunut paikka ja sopiva perho, niin siinäpä se. Oranssiin zonkeriin nappasi erittäin pirtsakka n. kiloinen kirbeli. Muutaman tiukan spurtin ja taistelun jälkeen soppakala oli rannalla.

Parkanon perhokalastuspyhättö

Viikonlopun viettoon tuli lähdettyä kotimaisemiin. Antti tuli etelästä ja me pohjosesta. Luonnollisesti perhovehkeet tuli roudattua mukaan. Viinikanjoeltakin oli kantautunut mukavia uutisia, että kalastustoiminta on virkostunut ja kalaakin joesta löytyy. No lauantaina iltapäivällä päästiin korkkaamaan omalta osaltamme tältä vuodelta joki. Kalastajia oli yllättävänkin paljon. Antti pääsi illasta väsyttelemään pirteän 46 cm kirbelin särkiperhollaan Lehtiskosken niskalta.

Lopeteltiin ilta jo hyvissä ajoin, ja päätettiin jatkaa kalastelua sunnuntaiaamuna.

Sunnuntaina oltiin joella jo heti kahdeksan jälkeen. Joku oli jo siinä vaiheessa saanut kirren nivalta ja näytti väsyttelevän toista kiven luota. Me pommitettiin ensin kairokosken allapuolta, josta siirryttiin alaspäin. Haapaskosken niskalla alkoi sitten tapahtua allekirjoittaneellakin. Pari 42 cm kirbeliä haksahti punaseen ärsykeperhoon niskan alueelta. Antilla oli vielä yksi kala kiinni pinkissä leechissä.

Mullosia jahtaamassa

Kausihan lähti siis käyntiin todenteolla viime viikonloppuna Hannulankoskella Keski-Suomessa. Kelit olivat olleet aikamoisia koiranilmoja koko edeltävän viikon, mutta onneksi lauantaille sattui se poikkeus. Vesi tosin oli paikallisten mukaan poikkeuksellisen korkealla, joka veneestä pyytäen ei pahemmin haitannut. Eikä sekään, että aurinko lämmitti mukavasti ja keli oli tyyni. Se oli harmi, että alkukevään lämpimien ilmojen jälkeen kevät ei ole edennyt kovin nousujohteisesti. Täten, kuoreet eivät olleet vielä nousseet kutuhommiin ja sitä mukaa taimenet elelivät hiljaista eloaan. Nyt vappuna voipi koskella olla jo eri mekastus.

Uusi vapa toimi sentään makiasti ja veneestä heittelykin sujui alkutahmeuden jälkeen. Pari pientä poikaskalaa tarttui koukkuun, mutta yhtää kuulua mullosta ei näkynyt ei kuulunut. Hieno paikka ja hieno reissu. Mukava avata kausi tällä tapaa. Tästä voisi ottaa tuleville vuosille jopa perinnettä.