Viinikanjoki vol 3

Parkanossa jälleen lomaa viettämässä ja elokuun 1. ilta pääsin piipahtaan joella. Keli oli alkuun aurinkoinen ja lämpötila n. 20 tietämillä. Vesi oli ilman kanssa samoissa lukemissa ja vielä sitä riitti, eikä helteet olleet sulkeneet patoluukkuja ylävirrassa. Aloittelin kalastuksen seitsemän jälkeen Kairokoskelta niskan alueelta. Heti ensimmäisestä "kuusenalus" montusta tuli ensimmäinen pieni taimenen poikanen kirkkaan vihreällä pupalla. Muuten sillan yläpuolelta en saanut ahvenen lisäksi edes tärppejä ko. perhoon. Sillan alapuolelta sain monttuja kalastella aina alimmalle montulle asti, josta tuli toinen vastaava vaaksan mittainen taimen. Perho vaihtui tämän jälkeen Pheasent tail nymphiin ja uusi kierros sillan alapuolen monttuja ilman suurempia tapahtumia.

Tämä jälkeen olin suunnitellut käyväni Haapasessa tarkistamassa niskan ja kosken yläosan montut, joissa tietojen mukaan kirjolohia olisi ollut parkissa. Vesisade alkoi juuri sillä hetkellä, kun olin kävellyt niskalle saakka ja kahluutakki oli tietysti autossa. Ei auttanut kuin palata ja laiskuuksissani ajattelin saman tein kalastella sillan yläpuolen uudelleen, kun kellokin lähenteli jo parasta syöntiaikaa. Pari tujumpaa tärppiä tuli nymphiin, mutta eivät tarttuneet kunnolla tai sitten vastaisku oli myöhässä. Illan viimeinen taimenen pentu otti nymphiin ennen klo kymmentä. Hyvältä vaikuttaa luontaisen lisääntymisen kannalta, kun läpi kosken pieniä taimenia näytti löytyvän. Sadekin loppui parahiksi, kun pääsin sillan alapuolisia monttuja larvastamaan.

Nymphin jälkeen koitin vielä uudehkoa kultarunkoista ahvenjäljitelmää, mutta ei toiminut sekään koskessa isommille pilkkutakeille. Ilta alkoi jo hämärtää ja päätin katsastaa kosken loppuliu'un, josko sieltä löytyisi iltasyöntisiä kaloja. Pari tuikkia näkyikin heti, kun pääsin paikalle, mutta siiman päässä oli alkuun samainen ahvenstreameri, jota alkuun myös kokeilin ilman tulosta. Vaihdoin tilalle oliivin pupan. Kohta aivan omien jalkojen juuressa kosken alla alkoi kirjolohi ruokailla pinnasta jotain tiheään tahtiin ja aloin syöttää hetken tilannetta katseltuani pupaa pinnassa virran mukana valuen. Toisella yrittämällä samainen kirjo nappasi pupan ja väsyttely käyntiin. Työvoitto sanoisin, kun pakkailin tämän jälkeen kampsut ja lähdin pois. 49 cm kirjolohi taisi olla edellisten erien satoa, sillä evät oli vielä sen verran puutteelliset

Urbaania kalailua

Sunnuntain kohteeksi valikoitui urbaani kalapaikka kehä III:n ja lentokentän kupeessa. Paikka on myös Vantaanjoen ilmeisesti ruuhkaisin paikka, joten odotukset eivät olleet kalantuloon kovin korkealla. Mukaan lähti kaveri virvelin kanssa rasiallisella haukiuistimia. Oli siellä muutama sopiva Rapala myös kirren härnäämiseen. Itsellä oli mukana #4-5 20 vuotta vanha vapa, jolla on harrastus aikoinaan enemmälti aloitettu. Ei se ominaisuuksiltaan aivan nykyvavoille pärjää, mutta kyllä sillä liitsiä viskoi rantakiviltä. Kahlareita en laittanut jalkaan sillä paikalla pärjäsi hyvin ilmankin. Aloitettiin kalastus n. puoli kuuden maissa ja lämpötila oli hellelukemissa. Vesi oli melko matalan oloista ja sameaa. Räikeä, pinkki liitsi siiman päähän ja sopivia pyörteitä lorkkimaan. Kaveri aloitteli lottolipalla, jossa oli alkuun kolmihaarakoukku. Parin tunnin päästä pirteä kirjolohi nappasi liitsin ja antoi kelpo vastuksen. Evät oli hyvässä kunnossa ja kala muutenkin sievä.

Tämän jälkeen siirryttiin kalaan Kuninkaantien sillan yläpuolelle, lottolipassa oli enää kaksi kolmesta koukusta jäljellä ja lopulta ei niitäkään. Koukut menivät yksitellen poikki, kun lippa oli kivissä kiinni. Paremmin ei käynyt Rapalallekaan, etukoukusta lähti kaksi kolmesta poikki. Kaloja ei koneonkeen tarttunut, mutta lopeteltiin kalastus jo kympin maissa, joten paras aika jäi onkimatta.

Perhoja valmistuu

Hip hei loma alkoi ja vapaa-aika riittää klo 22 jälkeen sopivasti muutaman perhon pyörittämiseen. Samalla, kun nyt sopiva perhokärpänen on taas puraissut kunnolla, tuli päivitettyä osa varusteista nykyaikaan. Vanhanaikaiset perholiivit sai siirtyä varaston perukoille ja uusi chest bag odottaa kastetta. Lisäksi nettikaupasta tarttui mukaan french leader, joten siinäkin mielessä nykyaika saavutti tämän onkijan. Mutta, takaisin niihin perhoihin - pupia, larvoja, tinseleitä ja surffilautoja iltasella saanut muutaman pyöräytettyä. Surffi oli ensimmäinen laatuaan, joten jatketaan tästä, alla pari mallia. Ahvenia seuraavaksi listalla...

Larvastelua Viinikanjoella

Edellisestä reissusta innostuneena tarkoitus oli opetella larvastelun tekniikka huippukuntoon. Taisi edellinen paikka olla vaan niin täynnä kalaa, että kömpelömpikin tekniikka toimi kohtuullisen hienosti. Joella kalastus aloitettiin Peten kanssa n. kuuden maissa alkuillasta. Vesitilanne oli sopiva larvasteluun - pari kuulaa siimaan ja pohjia roppaan. Aika paljon sai kivistä irtoavaa sammalta repiä koukuista irti, kun larvat routi pohjia. Montut oli tosin pieniä ja kiviä paljon ympärillä. Alkuun tärpit oli harvassa ja tutut ottimontut vaikutti tyhjiltä. Petellä taisi yksi pieni taimen käydä yrittämässä, mutta muuten hiljaista oli. Usko ei loppunut ja eri värisiä larvoja uitettiin tarkkaan jokainen kiventakunen ja -etunen. Petellä tarkka kalastus tuotti tuloksen, nätti kirjolohi oliiviin larvaan ja väsyttely käyntiin #4 vapa mukavasti tempoillen. Kala haaviin tottuneesti ja homma jatkuu. Hiljaista piteli tämän jälkeen, kunnes ilta alkoi hämärtyä kunnolla, larvat oli vaihtuneet pupiin ja tärppejä/pintamulauksia alkoi heti tulla useampia. Ennen puoliyötä haavissa kävi kääntymässä nätti eväleikattu taimen vihreällä pupalla. Hämäryys alkoi hieman hankaloittaa jo liikaa Peten peruke- ja perhonvaihto hommia, joten päätettiin luovuttaa siltä erää. Kummallekin yksi kala ylös ja usempia tärppejä. Ehkä larvastus kaipaa vielä hiomista ja muutaman uuden perhon sitomista rasiaan.

Unelmista totta

Kesän porukkareissu suuntautui tänä vuonna kuuluisille taimen apajille. Ajankohta 20.-23.6. Mukana tällä kertaa Antti, Harri, Jukkis ja allekirjoittanut. Oltiin sovittu reffit Viitasaaren keskustaan klo 15:00. Parin päivän eväät matkaan kaupasta ja pizzojen jälkeen kohti mestoja. Ensimmäinen lupa alkoi maanantaina klo 18 Keihärinkoskella. Lyhyt pätkä mukavan oloista vettä. Ilmeisesti koskelle myydään 5 lupaa per vuorokausi. Saatiin joku toinenkin ensikertalainen koskelle. Ilta oli aika rauhallinen, mutta makkaratauon jälkeen noin puolen yön aikaan tiirat alkoi pitää hirmu meteliä. Samoihin aikoihin myös joella alkoi tapahtua. Useita isompia taimenia näkyi pintovan pitkin koskialuetta. Sillan yläpuolella oikeanpuoleisella rannalla pintoi useita kaloja, joita Antti pääsi ärsyttämään harmaalla pupalla. Ensi tarttui kunnon veturi perhoon, joka veti koukun suoraksi. Parin ärräpään ja koukun suoristamisen jälkeen uutta heittoa kehiin ja uusi kala kiinni. Tällä kertaa 54 cm komea taimen tuli haaviin asti. Hymy korviin, mitta talteen ja taimen jatkamaan omia touhujaan.

Sillan alapuolella oli myös elämään varsinkin vasemmalla rannalla. Siitä pari 30-35 cm tuli tummalla pupalla. Isompaakin kalaa oli ilmassa mutta ei käynyt perhoon.

Tiistaiaamuna otettiin vielä yhdet kierrokset koskessa ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen. Noin 40 cm taimen kävi kopasemassa perhoa rantavedessä.

Tiistaina siirryttiin Juhani Ahon kotikoskelle. Savustettiin siinä luvan alkua odotellessa lohifilee, jonka jälkeen kuuden aikoihin olikin hyvä siirtyä joelle. Olipas melkoinen paikka. Antti sai kalastuksenvalvojalta hyviä vinkkejä ottipaikoista, ottiperhoista ja tavasta kalastaa. Vettä oli aika syvästi, joten perhot piti saada uppoamaan. Ei aikaakaan kun Ahon kiven nurkilta nousi 52 cm taimen haaviin. Perhona toimi tinseli.

Porukkaa oli joella täysi kymmenen, kun nuorten Kouvolalaisten porukka saapui myös joelle. Ottipaikat alkoi olla pian miehitetty siihen malliin, että piti etsiä uusia. Antti lähti kokeilemaan yhdentoista jälkeen kuninkaanväylän niska-aluetta, jossa virta jakaantuu kuninkaanväylään ja voimalaitosuomaan. Ei kovin kauaa sitten tarvinnutkaan virpoa, kun jo perhoa vietiin. Noin kymmenen minuutin väsyttelyn jälkeen todella hieno 62 cm taimen pötkätti haavin pohjalla. Ottipeli taisi olla tinseli tässäkin tapauksessa.

Keskiviikkona kalasteltiin päivä ja ilta. Isoimpana rannalla käyneenä kalana taisi olla Harrin vajaa 50 cm taimen kuninkaanväylän 3 poolista. Olisiko ottanut larvaan. Harri sai päivän aikana parikin hyvän kokoista taimenta.

Useita n. 40 cm kävi myöskin haavissa. Anttti katkotti siimat välisuvannon yläosan poteroissa. Olipa koskella myös perhokalastuspiireissä Pietuna tunnettu henkilö. Instan kuva päivitysten perusteella taisi muutama 60 cm taimen käydä haavissa. Nuoret kölvit näytti saavan kalaan tasaseen tahtiin. Perhoista vihreät larvat ja pinkkikuulapää hares ear nymfit tuntui toimivan parhaiten. Tinselit toimi varsinkin ensimäisenä päivänä.

Torstaina aamulla Antti ei lähtenytkään enää kalaan. Me suunnattiin Harrin ja Jukkiksen kanssa vielä joelle. Harri tartutti kuninkaanväylästä lähes samantien 45 cm taimenen. Kalasteltiin koko alueen paikat läpi. Jukkis tartutti kellon taittuessa jo iltapäivän puolelle 52 cm taimenen Saarensalmesta lokinpesän oikealta puolelta. Haavimisen yhteydessä vapa napsahti poikki. Tällä välin myös Harrilla oli tapahtumia Torikoskessa. Kosken keskiosalla on iso kivi, jonka takusesta napsahti kunnon taimen kiinni löydettyyn larvaan. Perhoa vietiin siihen malliin, että siimahan siinä meni poikki. Siihen olikin sitten hyvä lopettaa tämä reissu.
Summa summarum, mukava reissu, kalaa oli joessa hyvin ja monen kokoista. Kesän isoin saatu tähän mennessä oli 68 cm ja Kouvolan pojatkin taisi koukuttaa 67 cm taimenen. Ja eiköhän se tämänkin porukan miehityksellä taimen recordit menneet uusiksi. Perhoista toimi tinselit, vihreät ja harmaat larvat/pupat/nymfit. Nymfivehkeet näytti olevan kaikilla kalastajilla ja French liner näytti olevan kova sana. Lähtiessä saatiin vielä varma vinkki ottiväristä. Kirkkaan/neon vihreä!!

Hyvä reissu ja jokaiselle tarttui varmasti uusia juttuja matkaan. Seuraavaa reissua varten voisi ruokapuolen suunnitteluun käyttää hieman aikaa ;)

Ai niin ja majoitus oli kyllä ihan huippu ja voi suositella muillekin kosken partaalla sijaitsevaa omakotitaloa!

Koskikausi käyntiin

Parkanon visiitillä piti luonnollisesti käydä tsekkaamassa Viinikanjoen tilanne. Lähdettiin Antin kanssa kalaan lauantaina 28.5 kuuden aikaan illalla. Keli oli aurinkoinen ja sopivan lämmin. Hyttysiä oli ihan kiitettävästi. Joella tuntui olevan ihan mukavasti kalaa. Heti alkuunsa Antti narutti yhden kirren Kairokosken sivuhaaran alta. Visionin peruke näytti taasen parhaita puoliaan, katketen väsytyksen aikana. Ilta vierähtikin pitkälle tämän jälkeen Kairokosken ja Haapaskosken välistä nivaa pyytäen. Kalojen pintomisia näkyi tasaisesti koko illan. Antilla oli useita tapahtumia vaaleissa streamereissä ja vihdoin ennen kymmentä nasahti sitten kirre siihen malliin kiinni, että kauden avauskala tuli rannalle. Perhona taisi toimia vaalea streameri valkoisella muddleri päällä höystettynä. Allekirjoittaneella ei ollut tapahtumia lainkaan koko iltana. Lopeteltiin kalastus siinä yhdentoista jälkeen illalla.

Illasta sisuuntuneena päätin lähteä vielä aamulla kopasemaan paikat. Kun tulin koskelle, vesi oli todella alhaalla ja sää pilvinen. Kalastelin siinä Kairokosken alusen ja nivan. Kävin myös kopasemaan Haapaskosken yläosaa. Paluumatkalla lähdin kokeilemaan vielä Kairokosken päävirran alustaa varman vinkin saattelemana. Valkonen streameri siiman päähän ja kunnon paino, eikä aikaakaan, kun 1,85 kg kirre potki haavissa. Tähän olikin sitten hyvä lopettaa eka lupa tälle kesällä.