Urbaania kalailua

Sunnuntain kohteeksi valikoitui urbaani kalapaikka kehä III:n ja lentokentän kupeessa. Paikka on myös Vantaanjoen ilmeisesti ruuhkaisin paikka, joten odotukset eivät olleet kalantuloon kovin korkealla. Mukaan lähti kaveri virvelin kanssa rasiallisella haukiuistimia. Oli siellä muutama sopiva Rapala myös kirren härnäämiseen. Itsellä oli mukana #4-5 20 vuotta vanha vapa, jolla on harrastus aikoinaan enemmälti aloitettu. Ei se ominaisuuksiltaan aivan nykyvavoille pärjää, mutta kyllä sillä liitsiä viskoi rantakiviltä. Kahlareita en laittanut jalkaan sillä paikalla pärjäsi hyvin ilmankin. Aloitettiin kalastus n. puoli kuuden maissa ja lämpötila oli hellelukemissa. Vesi oli melko matalan oloista ja sameaa. Räikeä, pinkki liitsi siiman päähän ja sopivia pyörteitä lorkkimaan. Kaveri aloitteli lottolipalla, jossa oli alkuun kolmihaarakoukku. Parin tunnin päästä pirteä kirjolohi nappasi liitsin ja antoi kelpo vastuksen. Evät oli hyvässä kunnossa ja kala muutenkin sievä.

Tämän jälkeen siirryttiin kalaan Kuninkaantien sillan yläpuolelle, lottolipassa oli enää kaksi kolmesta koukusta jäljellä ja lopulta ei niitäkään. Koukut menivät yksitellen poikki, kun lippa oli kivissä kiinni. Paremmin ei käynyt Rapalallekaan, etukoukusta lähti kaksi kolmesta poikki. Kaloja ei koneonkeen tarttunut, mutta lopeteltiin kalastus jo kympin maissa, joten paras aika jäi onkimatta.

Perhoja valmistuu

Hip hei loma alkoi ja vapaa-aika riittää klo 22 jälkeen sopivasti muutaman perhon pyörittämiseen. Samalla, kun nyt sopiva perhokärpänen on taas puraissut kunnolla, tuli päivitettyä osa varusteista nykyaikaan. Vanhanaikaiset perholiivit sai siirtyä varaston perukoille ja uusi chest bag odottaa kastetta. Lisäksi nettikaupasta tarttui mukaan french leader, joten siinäkin mielessä nykyaika saavutti tämän onkijan. Mutta, takaisin niihin perhoihin - pupia, larvoja, tinseleitä ja surffilautoja iltasella saanut muutaman pyöräytettyä. Surffi oli ensimmäinen laatuaan, joten jatketaan tästä, alla pari mallia. Ahvenia seuraavaksi listalla...

Larvastelua Viinikanjoella

Edellisestä reissusta innostuneena tarkoitus oli opetella larvastelun tekniikka huippukuntoon. Taisi edellinen paikka olla vaan niin täynnä kalaa, että kömpelömpikin tekniikka toimi kohtuullisen hienosti. Joella kalastus aloitettiin Peten kanssa n. kuuden maissa alkuillasta. Vesitilanne oli sopiva larvasteluun - pari kuulaa siimaan ja pohjia roppaan. Aika paljon sai kivistä irtoavaa sammalta repiä koukuista irti, kun larvat routi pohjia. Montut oli tosin pieniä ja kiviä paljon ympärillä. Alkuun tärpit oli harvassa ja tutut ottimontut vaikutti tyhjiltä. Petellä taisi yksi pieni taimen käydä yrittämässä, mutta muuten hiljaista oli. Usko ei loppunut ja eri värisiä larvoja uitettiin tarkkaan jokainen kiventakunen ja -etunen. Petellä tarkka kalastus tuotti tuloksen, nätti kirjolohi oliiviin larvaan ja väsyttely käyntiin #4 vapa mukavasti tempoillen. Kala haaviin tottuneesti ja homma jatkuu. Hiljaista piteli tämän jälkeen, kunnes ilta alkoi hämärtyä kunnolla, larvat oli vaihtuneet pupiin ja tärppejä/pintamulauksia alkoi heti tulla useampia. Ennen puoliyötä haavissa kävi kääntymässä nätti eväleikattu taimen vihreällä pupalla. Hämäryys alkoi hieman hankaloittaa jo liikaa Peten peruke- ja perhonvaihto hommia, joten päätettiin luovuttaa siltä erää. Kummallekin yksi kala ylös ja usempia tärppejä. Ehkä larvastus kaipaa vielä hiomista ja muutaman uuden perhon sitomista rasiaan.