Sunnuntaina 23. päivä pakkasimme tavaramme kopterin kyytiin ja lähdimme kohti itää. Leiripaikka löytyi pienen kumpareen kupeesta ja nuotio-/lepopaikan pystytimme kumpareen päälle siinä toivossa, että sääskiä olisi hieman vähemmän tuulenvireen pitäessä pikkulinnut loitolla. Torniosta olimme ostaneet tutut reissueväät matkaan ja tämän vuoden herkkulisänä saimme hirvenlihaa eri muodoissa muutaman palan kulinaristisia elämyksiä varten. Se olikin jackpot, jos vertaa aiempiin vuosiin. Lisäksi savustuspönttö takasi maukkaat kalaruuat.
Aurinko lämmitti todella kuumeisesti heti tullessamme ja joelle suuntasimme leirin valmistumisen ja ruokailun jälkeen. Muutamia pintakäyntejä näkyi leirin kohdalla ja kalastus aloitettiin pintaperhoilla. Se alkoikin oikein makiasti, sillä ensimmäinen tärppi tuli muutamien heittojen jälkeen ja kala oli oikein pirteä n. 40 cm taimen. Harvemmin ensimmäisenä on taimenta päässyt väsyttelemään. Kauaa ei mennyt seuraavaankaan tärppiin, kun samankokoinen harjus tempoi siiman päässä. Ajankohta oli ilmeisesti osunut sillä kertaa juuri kalojen syöntihetkeen ja päivänkorento-pintaperho toimi silloin hyvin (kerman värinen parachute adams). Muillakin pintaperho toi tulosta ja harjuksia tuli muutamia. Reissun suurin kala osui tähän ensimmäiseen tuokioon, kun samaisen päivyrin sain tarjoiltua oman rannan puolella pintoneelle harjukselle. Pulskassa kunnossa ollut harjus ei luovuttanut taistelua helpolla ja luulin jo hetken siiman päässä olevan maagisen viiskymppisen kalan. Mittaus ja punnitus antoi tulokseksi kuitenkin "vain" 45 cm ja 900 g. Onneksi otimme ensimmäisistä kaloista ruokakalat suolaan, sillä iltakalastus ei enää tuottanut mainittavaa menestystä. Pintakäyntejä ei näkynyt ja kaloja ei tarttunut muihinkaan ottipeleihin. Vesi oli vielä alkuviikosta raikkaan viileää ja sitä virtasi oman rannan puolella syvästi, joten kahluu ei onnistunut kovin pitkälle.
Aamuherätys (joka aamu) oli siinä 8 aikaan auringon lämmittäessä teltan sietämättömäksi. Tämä tietysti tuntui muutamina aamuina jäsenissä yön venyessä pikkutunneille. Kalastusta koitettiin aamutoimien jälkeen leirin tietämiltä heikoin tuloksin. Iltapäivän puolella päätimme lähteä tutustumaan alavirtaan, jossa vuolas koski virtasi ja sen niska oli tiedustelujen mukaan hyvä isojen kalojen paikka. Niskalta emme kuitenkaan saaneet mitään kontaktia kaloihin. Takaisin tullessa huomasimme suvannossa siikojen tuikkivan isona parvena. Pieniä pintaperhoja uitimme tovin, kunnes muutamien tärppien jälkeen Harri onnistui yhden tartuttamaan. Irtosihan sekin sitten vielä, mutta ei olisi ollut vaikeuksia sovittaa sitä savupönttöön, sillä mikään rekordikala se ei ollut. Itsellä samasta paikasta tarttui ainoastaan vaaksanmittainen tammukka perhoon. Onneksi Juho oli jäänyt pyytämään leirivirtaa ja samoihin kellonaikoihin kuin ensimmäisenä päivänä kalat olivat aktivoineet pintaperhoihin. Tarina kalan otista väsyttelyineen oli myös mieleenpainuva. Sitä kuunneltiin iltatulilla moneen kertaan ja joka kerta värikkäämpänä. Munat eivät menneet pataan kellään, kun jokainen taisi vielä mittakalat saada leirin tuntumasta tai hieman ylempää. Päiväruokana valmistimme erittäin maistuvan pihviaterian, joka jäi jokaiselle varmasti tästä reissusta mieleen.
Seuraavina päivinä hämmenystä aiheutti päiväruokailuhetken muuttuminen, sillä tuttu kellonaika ei toiminutkaan enää, vaan kalat olivat passiivisia ja pintakäynnit puuttuivat kokonaan. Ensimmäiset uppoperhoilla tulleet kalat tulivatkin vasta loppuviikosta, kun aloimme vaihtaa taktiikkaa. Montaa kalaa niilläkään ei tullut ja syvät montut tuntuivat todella hiljaisilta. Pientä muutosta saantihommiin tuli, kun pilviä alkoi keskiviikkona hieman kerääntyä taivaalle. Veden lämpötila ke aamuna oli "jo" n. 15 astetta. Siihen asti aurinko oli lämmittänyt monta päivää vettä ja vesi laski hurjaa vauhtia viikon aikana. Toiseksi kaloja alkoi tulla enimmäkseen vuolaampivirtaisista paikoista, edelleen myös pintaperhoilla (ruskea Nalle Puh, Goddard Caddis, ja kerman värinen Adams). Lukuunottamatta yhtä päivää söimme herkullisia kala-aterioita. Sinäkin päivänä saimme aamulla pari kalaa, mutta päästimme ne takaisin siinä uskossa, että myöhemmin tulee lisää ruokakaloja - noh ei tullut. Toisekseen ilman Juhon itselleen tutuksi tekemää kiveä olisimme parina päivänä jääneet ilman savukaloja. Hannu piti myös ruokahuollosta huolen Nalle Puh:n tartuttamillaan harjuksilla. Samana päivänä, kun itse pehersin kalan rantautuksen tuoksinassa sivuperhon oman peukaloon. Kala otti perinteiseen pheasent tailiin alavirtaan roikotettuna. Sivutapsissa ollut vihreä pupa (joita kalojen syönnösnäytteistä löytyi useasti, kuten mustia nymphejä) taas tarttui allekirjoittaneen peukaloon hyvin tehokkaasti. Onneksi se lähti pienellä nykäisyllä irti ja jäi vain kirpaiseva muisto. :/
Torstaina iltapäivällä tuli kauan toivottu helpotus paahteeseen, kun etelässä paiskonut sadekuuro ylsi leirin kohdille 20 minuutiksi. Se myös aktivoi kalat selkeästi ja muutamia 38-43 cm harjuksia kävi haavissa pyörähtämässä. Leiripaikan yläpuolelta taimenet ottivat myös streameriin (musta leech). Kalojen koko ei vaan tällä jokialueella häikäissyt ja kaikki saadut taimenet olivat samaa kokoluokkaa n. 40 tai hieman yli. Suurimmat taimenet olivat 42 cm.
Perjantaina olikin aika aloittaa aamu-uinnilla tutut leirin purkamiset ja tavaroiden pakkaamiset. Vesi oli jo tässä vaiheessa niin lämmintä, että siellä kelpasi uiskennella aivan rauhassa. Toista se oli vielä tiistaina, jolloin kävimme ensimmäisellä pikauinnilla. Oli melkein kuin avantoon olisi kastautunut. Kopterikyyti tuli sovittuun aikaan ja kuulimme, että samanlaista tarinaa jokikalastajilla oli ollut tänä vuonna. Järviltä oli kuulemma tullut paremmin kalaa, mutta pääasiassa pienikaliiberisia kaloja. Pääsimme hyvissä ajoin liikkeelle Kilpisjärveltä etelää kohti, kun lento Kemistä Hki-Vantaalle oli vielä samana iltana.
Leiripaikka
45 & 900
Normi tammukka (42)
Tammukan väsyttelyä...
ja mittailua...
ja kuva muistoksi
Juho omalla kivellään
French nymphing tuotti tasan yhden harjuksen... ?
Viimeinen harjus vapauteen
Savustuspönttö jatkossa aina mukaan
Uintipooli
Ryhmä
